IRC-Galleria

Valon soturi astuu - tahtomattaan - harhaan ja syöksyy kuiluun.
Haamut kauhistuttavat häntä, yksinäisyys ahdistaa.
Hän etsi Hyvää Taistelua eikä voinut kuvitella, että
hänelle kävisi niin. Niin kuitenki kävi. Pimeyden keskellä hän
puhuu opettajalleen.
"Opettaja, syöksyin kuiluun", hän sanoo. "Vesi on syvää ja mustaa."
"Muista yksi asia", opettaja vastaa. "Ihminen ei huku siihen, että
sukeltaa veteen, vaan siihen että jää veden alle."
Ja Soturi ponnistaa voimansa selviytyäkseen tilanteesta.

-Paulo Coelho, Valon Soturin käsikirja-

Mulla ei tule olemaan enää mitään kerrottavaa, sen jälkeen ku lähden Englantiin
ja pikkuveli jää Suomeen O_o

Ville: Meidän luokan tytöt ovat kyllä rohkeita
Mä: No?
Ville: Ku ne uskalsi pyytää meitä kaupungille. Mua ja mun luokkalaisia poikia
Mä: No, aiotteko lähtä niitten mukaan joskus?
Ville: No ei todellakaan!
Mä: No miksette?
Ville: Ku ne on niin rumia. Ei niitä enää kauniimmaksikaan saa. Tai siis, en mä tarkoita sitä että ne on oikeasti rumia, mutta ku ne ei oo kauniita. Siis silleen, olisivat vaan ihan tyytyväisiä siihen, miltä ne näyttää. Vaikka ei ne mitään kauniita oo.

Siinä syy, jos joskus pojat ei lähe kaupungille kun niitä pyytää. :---DD

Ville: Mun kaveri väitti että se oli lähellä kuolemaa! Sillä oli muka ranteessa haava.
Mä: Niin tosiaan, siinä menee ensinnäki laskimot päällimmäisenä, joten sais olla kyllä aika syvä ennen kuin se on vaarallinen
Ville: No, jos haluaa kuolla, niin pitäa ainaki molemmat ranteet vetää auki!
Mä: Niinkö? Isä, jos haluaa kuolla, niin pittääkö tosiaan viiltää molemmat ranteet auki?
Isä: No, riittää ku toisesta viiltää valtimoa pitkin, pituussuunnassa.

Meillä keskustellaan avoimesti jokaisesta aiheesta, paitsi tiskivuorosta. :D

Nyt on lentoliput ostettu, Helsingistä Manchesteriin.
Vielä pari viimeistä säätöä, ja ollaan jo matkalla!

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!!!!!!!!!!!!!!!!!! !!!!!!!!!! !!!
JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!

Kiinalaisessa kylässä oli kapeat kadut. Eräälle kadulle
kaupan eteen oli sidottu hevonen. Aina kun joku yritti kävellä
ohi, hevonen potkaisi häntä. Ennen pitkää kaupan lähelle oli kerääntynyt
pieni joukko kyläläisiä, jotka kinastelivat siitä, miten vaarallisen
hevosen ohi parhaiten pääsee. Äkkiä joku tuli juosten paikalle ja huusi:
- Vanha mestari tulee! Hän tietää mitä tehdä.
Joukko katseli hievahtamatta, miten vanha mestari tuli kulman takaa,
näki hevosen, kääntyi ja jatkoi matkaa toista katua.

Mä en ymmärrä mikä pakko-avautuminen tälle yhdelle jätkälle tuli,
kun se jossain vaiheessa halasi, ja kuiskas korvaan:
"Mun mielestä naiset on luotu tiskaamaan ja laittamaan ruokaa,
mutta sä olet kuitenki ihan hyvä tyyppi."

On tainnu iskurepliikkien taso laskea nollan alapuolelle...

Tekkiin kotona tosi hienon gourmet aterian, enkä oo muuten koskaan
nähny mun porukoita yhtä nöyränä, siivosivat ihan itestään koko pyödän!
Riisiä, itsetehtyjä jauhelihapihvejä sipulilla, kanttarelli-soija-kasviskastiketta ja
pullo viiniä :D

Tie porukoiden hyväntuulisuuteen käy ruuan kautta!
(pitää muistaa tää, sitten kun haluan ostaa uuden kännykän..)

Möhmöhmhömhöhmömhmmmööhöhmhöhmh. Piste.
Sanoinkuvaamatonta.