Valon soturi astuu - tahtomattaan - harhaan ja syöksyy kuiluun.
Haamut kauhistuttavat häntä, yksinäisyys ahdistaa.
Hän etsi Hyvää Taistelua eikä voinut kuvitella, että
hänelle kävisi niin. Niin kuitenki kävi. Pimeyden keskellä hän
puhuu opettajalleen.
"Opettaja, syöksyin kuiluun", hän sanoo. "Vesi on syvää ja mustaa."
"Muista yksi asia", opettaja vastaa. "Ihminen ei huku siihen, että
sukeltaa veteen, vaan siihen että jää veden alle."
Ja Soturi ponnistaa voimansa selviytyäkseen tilanteesta.
-Paulo Coelho, Valon Soturin käsikirja-