Tyttö istui yksin puistossa ja katsoi leijailevia lumihiutaleita. Oli kylmä ja pimeä yö. Tyttö puristi kätensä nyrkkiin ja puri hampaitaan yhteen. Kylmä tuuli puhalsi ja hiutaleet leikkivät tuulessa.
Tyttö istui odottaen, odottaen sitä yhtä. Lopulta tyttö ei enään kestänyt ja kyyneleet virtasivat pitkin tytön poskia kuin lumihiutaleet taivaalla. Lumisade yltyi myrskyksi, mutta tyttö ei liikahtanutkaan. Ei ,vaikka kyyneleetkin jäätyivät tytön poskelle. Tyttö ei halunnut luovuttaa,vaan odotti sitä yhtä, odottoisi vaikki maailman loppuun asti. Mutta kauaa tytön ei tarvinnutkaan odottaa. Tyttö kuuli takaa lähestyvät askeleet. Poika käveli suoraan tytön eteen ja nosti tytön ylös. Hetken siinä seisottuaan poika puristi tytön kiinni itseensä. Tyttö ei tuntenut kylmää, eikä poikakaan. Muu maailma haihtui tytön ja pojan ympäriltä. Tytön poskelle vierähti vielä yksi kyynel, ei siksi että tyttö olisi surullinen vaan siski, että tyttö tunsi olevansa maailman onnellisin ihminen.