Tiesin että tässä käy taas näin,
nyt tajuan kun et ole enää minun
että mitä oikeesti merkitsit minulle:
KAIKKEA, SÄ OLIT MUN VALONI,
SUN TAKIA MÄ JAKSOIN AINA
AAMULLA NOUSTA SÄNGYSTÄ JA
JAKSOIN SEURAAVAAN PÄIVÄÄN KUN
TIESIN ETTÄ TAAS SINUT NÄÄN.
"itken yksin sängyl mitä muuta voin enää tehä
kaikki on nyt ohi, oli aika siivet poikki vetää
en haluu tätä, en haluu ettei enää nähä
rakastan sua, ilman sua mä en pysty elää
tein sulle pahasti, ja pyydän anteeks siitä
mut en voi sanoo mitää, sanat ei vaa riitä
olin surullinen, ja tarvitsin lohduttajaa
ei tää lohduta, mut en halunnu satuttaa
en voi palaa ajas takas, enkä sua takas saa
enkä sitä aikaa mitä kaipaan
joka päivä, ja kelaan et saan herää vierestäs
mut ei, ja siks mun silmät nyt verestää
kaikki kävi nopeesti, ja sit sä olit mennyt
nyt oon yksin, enkä ikin oo näi pelännyt
kaiken oon menettänyt, kaikki on nyt poissa
ja tiedän etten saa sua takas enää koskaa"
"okei mä myönnän, se ei ollut eka kerta
voitko kuunnella mua ees tän yhen kerran
vuodan nyt verta henkisesti, ja oon rikki
vaik satutin, niin mä rakastan sua silti
hei kulta kiltti, anna mun vielä yrittää
lupaan olla tyrimät, etkä tuu pettymää
olin rehellinen, mut mikää ei kai auta
kuuletsä, mä pyysin jo anteeks jumalauta!
munkin on paha olla, et oo meistä ainoo
kaikki ne hetket pään sisällä mua vainoo
oisin tehny kaiken toisin, tekisin jos voisin
sun aina oisin, enkä koskis edes toisii
tehty on tehty, anteeks antoo et ees harkitse
ehkä oot nyt onnellinen, etkä mua tarvitse
enää, enkä oikeen voi käsittää
mut ihmisen arvon tajuu vast ku menettää"
<''3 oon tosi pahoillani kaikesta kulta.