Elias poika on niin hieno mies. Käytiin metsäilemässä Hessun poppoon kanssa ja eihän tuota hömelöä voi olla rakastamatta. Vauhtia ja temmellystä ei puutu pätkääkään. Ja napanuora minuun on edelleen aika lyhyt, mutta se ei haittaa. Hienosti tulee aina tarkistamaan jätkä että olen tallessa. :D
Wilma hoitaa ainokaistaan niin hienosti. Uuno kasvaa ja vahvistuu kovaa vauhtia. Ihana pien tuhnunenä. Ensi viikolla pitäisi jo silmienkin aueta. Sitä odotellessa.
Ensi viikolla mä lähden myös matkaan tuon jätkänpätkän kanssa. Kuopioon jos menis ensin viettämään synttäreitä ja sitten vaikka kävis kotonakin mutkan. Sitten hakemaan Wilmaa kotiin. Ja paluu arkeen. Wilman hienot broilerikoivet on surkastuneet tiineyden ja imettämisen aikana. Ja ne on saatava takaisin. :D
Nyt Teho-osastoa ja sitten ruokaa. :D