Ei oo koskaan liikaa ystäviä, joihin tukeutua vaikeinpina aikoinaan. Entäs sitten, kun on itse se ystävä?
Se ystävä kehen tukeudutaan. Välillä se saattaa koitua kohtaloksi, varsinkaan kun ajatukset ei oo selvät. Silloin kaipaa rehellisyyttä. Kaipaa rehellisyyttä siitä, että se toinen jaksaa varmasti kuunnella ja olla. Ettei tuu sitä ahdistusta <3
Mä kaipaan niitä lapsen aikoja, kun sai vain olla. Pakko se on kai myöntää et tää on alkanut. Tää itsenäisempi elämä...<3
<sydän>Mä tarviin ystäviä joihin tukeutua<sydän>
<sydän>Mä Haluan olla se Ystävä johon tukeudutaan<sydän>
Rane <3
Keskiviikon ajatukset <3 ei toivottavasti enään niin synkät <3