Viikko ollut kuin yhtä helvettiä. En tiedä yhtään missä mennään unet jäävät vähiin suru vain mielessäni on mikään muu ei ole mielessäni kuin suru siitä mitä rakkaani kärsii en tiedä mitä teen. Vajoanko pimeyteen vai mitä kärsin hänen mukanaan, koska en halua, että hän kärsii/selviää tästä yksin sitä varten minä olen, että voin olla tukena ja auttaa, mutta ei. Tiedän vain sen, että asia ei liitty meihin mitenkään se helpottaa, mutta muuten ei kärsin ja pelkään pahinta. Toivottaan et kaikki vaan menis eteenpäin ja kaikki palais ennalleen.
<3<3<3<3<3<3