IRC-Galleria

Tiesittekö, että mä olen ihan vitunpaskahulluhomorunkkarijakorasiaperkele? xDDD Minna taas avasi sana arkkunsa tuossa päivällä, kun tilitin sille, kuinka musta on tullut ihan ruma. x'D Se on sitten niin ihana.. <3 En edes muista miten me päädyttiin keskustelemaan mun ulkonäöstä, mutta mä aloin tilittää sille, että haluun sen vanhan ulkonäön takasin, kun olin sillon paljon nätinpi ja nyt oon vaan kuihtunut rotta. Se alko meuhkaamaan siitä, kuinka en syö enää mitään (söinhän mä tänäänkin jogurtin ja join yhden lämpimän kupin. siis en sitä kuppia, vaan niitä juomia, you know? Kiehautetaan vettä ja sinne heitetään ne jauhot?) ja oon niin laiha, että kylkiluut paistaa ja selkärankakin näkyy liikaa (hei daa, mulla näkyy aina) ja kuinka mä näytän päivä päivältä enemmän ja enemmän Sannan kaltaselta lesbolta x'DDD Tosin Minna tarkotti sen hyvällä, eikä pahalla, niin kun se saattaa kuulostaa. Minna tykkää lesboista. (Ai omasta siskostaankin? O__O Sanna ja Minna on siis sisaruksia..)
No joo... olipahan hauska jutella senkin kanssa taas pitkästä aikaa. Se aina saa asiat näyttämään paremmilta. Paitsi että mä yhä vihaan mun hiuksia ja ulkönäköä, mut se nyt on ihan normaalia multa. Älkääkä marisko, mä olen rumempi kun puoli vuotta sitten! *sobsob ja voi iso kyynel!!!*

Mulla on ikävä serkkua. <3 Thalia siis... On mulla Akuakin ja niitä muita, jotka on viel elossa, mut Thalia ehti nähä niin vähän aikaa. (Thali ei siis ole kuollut vaan Aku, ihan näin selvennykseksi..) Tai siis... meille ei jääny yhtään aikaa olla kahestaan. Siis ihan kunnolla kahestaan. Möyh! ;;__________;; Ja nyt kun on taas täällä, ni on jotenkin tosi orpo olo. En tiiä miksi. Tindekin on aina töissä! (ihan kun en ite olis x'D) ja Maiza on kotona paranemassa. Ja muut vaa hengaa jossai... Tai sitten ne on sellasten ihmisten seurassa joita en voi yksinkertasesti sietää.
Niistä ihmisistä puheenollen yhen tapasin taas tänään. Onneksi vaan ohimennen... Keskustelu oli aina yhtä mukava ja mielenkiintoinen kuten aina:
"Oot sä Sabi anorektikko?"
"Älä kutsu mua sillä nimellä... =___="
"Mut oot sä?"
"Mitä helvettiä se sulle kuuluu?!"
"No et sä sillon ollu, ku me seurusteltiin."
"No en kai, ku sillon piti olla mustelmilla koko ajan."
"Mitä toi nyt tarkotti?"
"Ei mitään, unohda =__="
"Se oli ihan sun oma vikas! Mä vittu yritin vaan olla hyvä sulle, mut sulle ei vittu kelvannu mikään!"
"Aaai.. sitäkö se olikin? Katos perkele ku en tajunnu aikasemmin. Eli jos sä olisit kelvannu heti, niin mun naama ei olis ollu joka päivä ku runnottu kananperse?!"
"No ei se mun vika ollu!"
"Voi vittu sä oot paska jätkä!"
"Älä ala mulle huutaa! Haluut sä turpaas, saatana?!"
"No eihän susta muuhun olekaan, kun lyömään naisia ja itteäs pienempiä!"
"Mitä vittua?! Sulla on joku vitun asenneongelma! Vittu! Mikä sua vaivaa nainen?!"
"Mikä MUA vaivaa? Sä pilasit mun vitun elämän! Se mua vaivaa!"

Ja näin päättyi meidän keskustelu, kun mä lähin menemään ennen kun tappelu olisi ollut taas käynnissä... Vittu kun joskus keittää se jätkä! >.< Ai että nyt se oli MUN vika? Kuinka yllättävää, että kaikki on aina mun syytä. Voi saatana! Mä toivon sille ihmiselle vain ja ainoastaan tuskallista, hidasta kuolemaa. Sillon mä voin saada rauhan. Ja ehkä uskoa taas, että rakkauttakin on olemassa ja ihmisiin voi luottaa... =__= Sitä siis odotellessa.....


//
Ja suru muuttuisi kyyneliksi,
minun ei tarvitsisi olla vahva enää.
//