IRC-Galleria

Suvaitsevaisuuden umpikuja

Aasinsiltana tämänkertaisiin pohdintoihin toimikoot kaksi uutta yksittäistapausta meiltä ja muualta.

Tanskassa asuva pakistanilaissyntyinen mies sai maanantaina syytteen sisarensa murhasta.
Syytetyn ja murhatun isää syytetään yllytyksestä ja seitsemää muuta avunannosta.
Syynä tekoon oli se, että 19-vuotias Ghazala Khan oli päivää aiemmin avioitunut tanskalaismiehen kanssa.

Helsingissä kaksi somalimiestä hakkasi 21-vuotiaan sisarensa rautaputkilla tajuttomaksi,
koska tämä ei suostunut naimaan perheen hänelle osoittamaa sulhoa
(joka lehtitietojen mukaan on sukua vastentahtoiselle morsiolle).
Veljekset puolustautuivat oikeudessa sillä, että somalikulttuurissa on
sallittua käyttää "jonkinasteista väkivaltaa" tottelemattomia perheenjäseniä kohtaan.
"Rangaistukseksi" oikeus langetti ehdollista.

On tietysti sattumaa, että molemmissa tapauksissa kyse on muslimeista. Samoin kuin on sattumaa,
että vastaavat teot ovat arkipäivää niin muslimimaissa kuin eurooppalaisten pääkaupunkien muslimigetoissa.
Joten ei siitä sen enempää. Takerrun sen sijaan somalimiesten puolustuspuheenvuoroon.

Voitaneen todeta, että meiäkulttuuri, kuten useimmat muutkin muslimikulttuurit, on tilastojen valossa
väkivaltainen kulttuuri. Väkivalta kohdistuu niin sisäänpäin, somaliyhteisön heikoimpiin, kuin ulospäin,
vastaanottavaan yhteiskuntaan. Veljekset ilmoittavat itse, että harjoitettu väkivalta on nimenomaan
kulttuurinen piirre. Ainoa tapa osoittaa meidänkulttuuri muuksi kuin väkivaltaiseksi on väittää,
että veljekset eivät edusta Oikeaa Somalikulttuuria. En väitä, että
somaliyhteisö olisi kollektiivisesti anteeksipyyntövelvollinen yksittäisten jäsentensä tekemisistä,
mutta se, ettei yhteisö ole äänekkäästi huolissaan sisällään rehottavasta väkivallasta,
vaan ainoastaan sen synnyttämistä somaleihin kohdistuvista epäluuloista, kertoo minun mielestäni,
ettei yhteisö pidä vallitsevaa tilannetta ongelmana. Ainoa keksimäni selitys sille,
ettei yhteisö itse käsittele ja tuomitse "kunniarikoksia", on, että yhteisö pitää niitä
asiaankuuluvina tai ainakin suvaittavina. Se voi pitää niitä suvaittavina vain, jos se katsoo
niiden kuuluvan meiän kulttuuriin.

Myös länsimaissa on väkivaltaa, niin miehiä, naisia kuin lapsiakin kohtaan. Tätä tosiseikkaa
tyypillisesti aletaan rummuttaa, jos joku innostuu liikaa meikäläisten kunniamurhista.
Ero on kuitenkin paitsi kvantitatiivinen myös kvalitatiivinen. Se on kvalitatiivinen sikäli,
että länsimainen yhteisö, ja usein myös väkivallan tekijä itse, pitää väkivaltaisia tekoja vääränä.
Väkivaltaa paheksutaan yleisesti, siitä joutuu käräjille ja siitä rankaistaan.
Vaimon- ja lastenhakkaaja on ympäröivän yhteisön silmissä poikkeama ja mörkö.
Pahinkaan suomalainen perhedinosaurus ei syytettyjen penkillä ala selittää, että vaimon
lyöminen kuuluu hänen mikrokulttuuriinsa, joka on koskematon ja jota tuomioistuimen pitää kunnioittaa.
Jos hän alkaisi, hänet lähetettäisiin mielentilatutkimukseen.

Tuomioistuin päästi Veljekset kävelemään rangaistuksetta. Suomalaisen oikeuskäytännön tuntien en
olisi odottanutkaan asianmukaista vankeustuomiota, mutta tämä tapaus sai minut aidosti ihmettelemään.
Millainen on se "törkeä pahoinpitely", joka Suomessa on tehtävä saadakseen lain mahdollistaman,
useiden vuosien kakun? Eikö ihmisen hakkaaminen rautaputkella tajuttomaksi ole "törkeä pahoinpitely"?
Yritän kovasti välttää vainoharhaista suhtautumista, mutta tällä kertaa minulla on vankka epäilys,
että joko syytettyjen ihonväri tai vetoaminen kulttuuriin aikaansai jonkinkokoisen vähennyksen tuomioon.
Jos näin on, tuomiolla on käytännöllisiä ja periaatteellisia seurauksia. Ensinnäkin jotkut samanlaiset pellet ku
Veljekset sai tietää, että naisia voidaan hakata rautaputkella ilman pelkoa rangaistuksesta. Toiseksi oikeusistuin,
ääneen sanotuista lausunnoistaan huolimatta, tunnusti väkivallan osaksi somalikulttuuria.
Kolmas ongelma on kaksoisstandardi: Jos suomalainen hakkaa mustan siksi, että hänen maailmankatsomuksensa
mukaan mustia saa hakata, motiivi katsotaan raskauttavaksi asianhaaraksi. Veljekset hakkasivat naisen,
koska heidän maailmankatsomuksensa (= kulttuurinsa) mukaan naisia saa hakata, motiivi katsottiin lieventäväksi asianhaaraksi.

Enkä edes liiottele vaan kaikki mitä ei ole mielipidettäni on faktaa.
Helmikuun Voima-lehdessä. Lukekaa enemmän, Mun alku.



-Ujuni