murrauh... ooon vihanen ja samaan aikaan surullinen... ei kukaan voi oikeesti auttaa vaikka niin luulisivat... oon onneton vaik kukaa ei sitä uskoiskaa... kannattais uskoa... esitän ilosta koska en halua pelästyttää kavereita enkä muita läheisiä... nyt ehkä ymmärrät miksi olen niin hiljainen ja poissa oleva välillä... :'( miksi? saatat kysyä sitä minulta, vastaan helposti "masennus, paha semmoinen"... et ehkä uskoisi sitä ellen näyttäisi lääkkeitäni joita joudun syömään sen takia tai voisin myös näyttää kätenni... siinä on jäljet huonoimmista päivistä...