IRC-Galleria

Luin yhen artikkelin, jossa kerrottiin (taas vaihteeksi) kuinka joku nuori nainen oltiin huumattu ja sen jälkeen raiskattu. Siitä oli sitten herännyt keskustelua ja jotkut ihmetelleet että miten ne tyrmäystipat oikein vaikuttaa ja että ne olisivat vain pelkkää huuhaata. Että eihän ketään nyt voida noin vain huumata eikä ole mahdollista pienistä määristä edes mennä tillintallin.Mä olen eri mieltä, omakohtasta kokemusta nimittäin.

Olin tossa kesällä 2011 Vantaalla Annan luona ja yhtenä iltana sitte mentiin Helsinkiin. Ei siis mitenkään ryyppäämään lähetty tai mitään, kunhan vaan hengailemaan sinne. Ostin meille molemmille kaks siideriä ennenku mentiin Annan kavereitten kans niitten Omena-hotellin huoneeseen. Ekat siiderit juotiin siellä ja toiset sit ulkona kun lähettiin saattamaan niit kavereita Circukseen. Saatiin niilt viel niitten ovikoodi sinne hotelliin ja lupa hengata niitten huonees jos siltä tuntu.

Eihän siin, juotiin niit toisii siidereit ja törmättiin yhteen Tonyyn. Päätettii mennä sinne hotellihuoneeseen, Anna joi mun siiderin loppuun ku ei se ollukaa niin hyvää sit. Siin hotellin vieressä oli joku baari, nimee en muista. Mie sanoin niille et mie käyn juomas siel yhen juoman ja tuun sit perässä sinne huoneeseen. Anna ja Tony oli siis molemmat silloin alaikäsiä eikä ne olis sinne baariin päässy. Mie tilasin silt baarimikolta minttu-colan. Se vähän kyseli et mistä mie oon jne. ja sano tuovansa juoman pöytään. Mie menin aika lähelle ovee istumaan, selkä tiskiä päin. Se toi mulle sen juoman ja rupesin juomaan sitä siinä.

Olin tuskin juonu puoleen väliin ku tuli tosi kummallinen olo. Päässä rupes sumentumaan ja jalat sekä kädet tuntu oudon voimattomilta. Mietin et ei nyt vajaat kaks siideriä ja puolikas drinkki oo ennenkää nostanu humalaa eikä mikään nyt näin nopeesti kihahda hattuun. Lähin sielt helvettiin niin nopeest ku pystyin ja yritin kävellä sille hotellille kans tosi äkkiä. Soitin Annalle aika paniikis et mikä se oli se ovikoodi ja sen huoneen numero. Sain sen koodin näpyteltyy ja pääsin hissiin. Sit rupes tuntumaan päässä ja jaloissa vielä pahemmalta. Pääsin sinne huoneeseen, Anna ja Tony istu pöydän ääres ja kävin istumaa niitten kans siihen. Huimas ihan hirveesti. Järki pelas koko ajan mut kroppa ei ollu yhteistyöhalunen. Menin sinne vessan lattialle makaamaan, ei mua oksettanu mut se tuntu hyvält paikalt. Jossain kohas tajusin et ei vittu, mie en pääse täst ylös, kroppa ei tottele aivojen käskyjä. Se oli tosi pelottava tunne.

Anna ja Tony sano varmaan jotain tunnin päästä siitä, et ne lähtee hakemaan pizzaa lähistöl olevast pizzeriast ja tulee sit takasin. Mie jäin sinne huoneeseen yksin. Fiilis ei ollu mitenkään kehuttava. Pääsin kuitenki istuma-asentoon ja vähän ajan pääst jopa kontaten vessasta veks. Seisomista yritin mut jalat ei jaksanu kantaa ja rupes taas sekottamaa ni päädyin sit sängiylle makoilee ja sain telkkarin auki. Tuntu tosi turhauttavalta ku ties miten käveleminen tapahtuu ja sillee, mut ei kyenny siihen. Ne kaks tuli pizzan kans takasin ja istuvat mun seuraks sängyille. Yritin syödä mut ei oikein siihenkään pystyny. Ooteltii jotain tunti-puoltoist et mun olo parani ja sit lähettii pois. Jalat kanto jotenkuten ja pystyin kävelee sen puol kilsaa asemalle. Junamatka ei oo jääny oikein mieleen mitenkään. Skootterimatka Koiviksen asemalt Annalle oli kyl mielenkiintonen. Harvinaisen hölmö tunne istuu skoban kyydissä ku ei oo kaikki muumit laaksossa... Päästii perille ja nukahin yllättävän nopeesti, olin kuulemma kuitenki viel jotain puhunu enkä tiiä et mitä.

Jälkikäteen ku oon tota miettiny ni mul tais olla aikamoinen onni matkassa. Ties mitä olis voinu käydä. Pelottaa ajatuski siitä et mitä jos en olis ite tajunnu mitä on tapahtumas ja joku olis tehny mulle jotain... Otin ainaki opikseni, koskaan en mee yksin baariin... Ja mietin et missä on turvallista luottaa siihen juoman pöytään tuomiseen. Ite ku kuitenkin baarimikko olen, ni en olis uskonu et jotain tollasta vois joku saman alan edustaja tehä. Eihän se välttist se ollu mut mitä suurimmal todennäkösyydel. Mä toivon, etten enää koskaan tuu tuntemaan sitä ku järki pelaa ja tajuu kaiken mut kroppa ei tottele alkuunkaan. Se, et yrittää vaik siirtää hiuksia pois silmiltä ni käsi ei vaan liiku mihinkään...

Mulla kävi tuuri ettei mitään tapahtunu, mut olkaa varovaisia ihmiset..

miten nää ajatukset on mun päähän joutunu ja miten mä pääsen niistä eroon...











mä sanon että saatana

Järjestyksenvalvojakurssille ens kuus (:

Mitenhän tässä taas kävi tällee

Vesku oli penkomas vanhaa huonettaan ja löys sit kaappien kätköist jotain vanhoi lelui

Vesku "Eiks nääki vois jo heittää pois?"
Äiti "No eihän niitä hyvii leluja mihkään pois heitetä, lapsenlapsii varten pitää säästää!"
Vesku "Luuletko sie sellasiaki saavas?"
Äiti "No jos Jenni vaikka joskus innostuu.."

Näköjään meijän suvun jatkaminen on mun vastuulla sitte...

Eilen oli ihan tosijees olla värikuulasotaa vepariporukalla, suosittelen (:

taas vaihteeks

Äitil ja iskäl oli eilen 26. hääpäivä ja parin kuukauden pääst ne on ollu 32 vuotta yhessä. Mun mielest se on aika kunnioitettavaa ja hienoo (: Ketään tän ei tarvi kiinnostaa mut mie oon siit ilonen (:

voiskohan ens kesä tulla sillee ettei olis talvee välissä...

No oli kyllä semmonen viikonloppu ettei oo tosikaan, jos en paremmin tietäis ni luulisin varmaan nähneeni unta!