Askartelen arvioinnin parissa. Muutama mies on jo hankkeen toimenpiteet osaltaan päättänyt ja heiltä pitää saada kokemukset, käsitykset ja mielipiteet talteen. Arvioinnin pitäisi olla tarpeeksi laaja, jotta kerätystä aineistosta on iloa hankkeen loppuunsaattamisessa ja uusien suuntien miettimisessä. Arviointilomakkeen pitäisi olla tarpeeksi lyhyt, jotta jokainen varmasti jaksaa vastata.
Mutta mitä ihmettä kysyä iän ja asuinkunnan lisäksi, kun sukupuolikin on lähtökohtaisesti (kai?) tiedossa? Miten taata, että saan sellaista tietoa, jota tarvitsen enkä sellaista mitä toivon saavani? Tarkoitan, että haluan myös tiukkaa kritiikkiä tekemisistäni, en vain kehuja, vaikka ne mukavampia ovatkin.
Ja kaiken lisäksi minun on kovin vaikea määritellä sitä mitä teen! Tapaan miehiä, juttelen heidän kanssaan, lähden seuraneidiksi, kuuntelen. En tee mitään ihmeellistä, en koe tekeväni mitään erityisen erikoista ohjaustyötä, jossa on tiukka rakenteellinen metodi. Yritän olla läsnä. Miten sitä arvioidaan?