Aloitin Miehet ja syrjäytyminen -hankkeessa 8.6.2009. 11.6. mietiskelin seuraavalla tavalla:
Jos olisin nuori mies, niin mitä minulta puuttuisi, kun olisin syrjässä? Kuka sanoisi, että olen syrjässä? Äiti ja isä olisivat sitä mieltä, opettajat, poliisi, mielenterveystoimisto ja sosiaalitoimi. Minä olisin hankala. Minua ei kiinnostaisi, en olisi vastuussa mistään. En haluaisi kuulla kannustusta, en haluaisi törmätä päänsilittelijöihin. Ajattelisin, että olen ainutlaatuinen, muilla ei ole yhtä vaikeaa. Vittuuntuisin helposti, jos rahat ei tulisi ajallaan tilille.
Kannattaa palata vanhoihin muistiinpanoihin. Kirjoitushetkellä en ollut tavannut yhtään nuorta miestä asiakasmielessä eikä hanke edes ollut saanut nimekseen Ehkä vois vaihteeks kiinnostua.