IRC-Galleria

Kun lasi tai lautanen
putoaa maahan, kuuluu kova
räsähdys. Kun ikkuna menee
rikki, pöydänjalka katkeaa
tai taulu putoaa seinältä,
seurauksena on erilaisia
ääniä. Mutta kun sydän
särkyy, siitä ei kuulu
hiiskahdustakaan. Voisi
kuvitella, että niin
tärkeän elimen kuin
sydämen särkymisestä
aiheutuisi koko maailman
kovin rysähdys tai edes
jokin merkkiääni kuten
gongin kumahdus tai kellon
kilahdus. Mutta se
tapahtuu hiljaa, ja
sydämen omistaja melkein
toivoo, että siihen
liittyisi meteliä, joka
veisi huomion pois
kivusta.

Jos sydämen särkymisestä
kuuluukin ääntä, se on
sisäistä. Sydän kirkuu,
mutta sitä ei kuule kukaan
muu. Se kirkuu niin kovaa,
että korvissa soi ja päätä
alkaa särkeä. Se tempoilee
rinnassa kuin merestä
pyydetty suuri valkohai;
se ärjyy kuin emokarhu,
jolta on viety pentu.
Siltä se näyttää ja
kuulostaa, riehuvalta,
pakokauhuiselta, loukkuun
jääneeltä suurelta
pedolta, joka karjuu kuin
omien tunteidensa vanki.

Mutta kun tuo sydän sitten
särkyy, se ei päästä
äännähdystäkään. Huuto soi
vain omissa korvissa, eikä
kukaan muu kuule sitä.