IRC-Galleria

Katsoin järven pintaa kiinnostuneena ja kosketin sitä sormen päälläni. Tyynellä järven pinnalla alkoi näkyä pieniä väreitä. Nostin katseeni taivaalle ja nenälleni tipahti pieni sadepisara. Käännyin istumaan veneen penkille paremmin ja katsoin isää, joka pujotteli madon ongen koukkuun.
"Isä, itkevätkö enkelit?"
Kysyin pitäen kättä silmieni suojana. Katselin kumisaappaideni kukkakuvioita ja nostin katseeni taas isään. Isä mietti hetken.
"Kyllä, enkelit itkevät."
Hän katsoi ilmettäni, joka ei muuttunut miksikään. Katsoin häntä miettien ja kysyin sitten.
"Miksi enkelit itkevät?"
Samassa isän ote lipesi koukusta ja koukku upposi hänen peukaloonsa. Hätkähdin peloissani ja kävelin varovasti hänen luokseen. Isä otti varovasti koukun sormestaan ja kietoi vessapaperia sen ympärille. Pidin yhä katseen kiinni hänessä ja odotin vastausta. Isä katsoi minuun varovasti ja sitten taivaalle.
"He surevat meitä ihmisiä. Nytkin he varmaan isin puolesta itkevät kun sattui pieni haaveri."
Isä nosti ongen vierestään ja ojensi sen minulle. Tutkin matoa, joka luikerteli tuskissaan koukussa ja kysyin sitten.
"Itkevätkö ne myös matojen vuoksi? Koska ne joutuvat kalojen saaliiksi."
Isä naurahti ja heitti koukun veteen.
"Eivät. Madot ovat niin pieniä ja hyödyttömiä."
Katsoin isää suruissani ja otin madon varovasti koukusta pois.
"Isä, eivätkö enkelit itke kaikkien puolesta? Niin pienten kuin suurtenkin?"
Pidin kädessäni luikertelevaa matoa ja näytin sitä isälle. Isä hieroi leukaansa miettien ja nyökkäsi.
"Tottahan se taitaapi olla. Enkelit itkevät ihan kaikkien puolesta."
Nyökkäsin hymyillen ja samassa sade loppui. Aurinko pilkisti sadepilvien takaa ja sen säteet osuivat kirkkaaseen veteen. Katsoin hymyillen matoa ja isää.
"Tänään et joudu saaliiksi muuten enkelit itkisivät."


Tein joskus tälläsen novellin. :D Tuli vaa kirjotettuu... :)