IRC-Galleria

veljenpojan kuvia ku kattelee ni nyyhkyhän siinä tulee. Että voi olla sulonen! niin viaton pieni ihminen. tulee kauheen malttamaton olo ku tahtoisin meijänki vauvan jo maailmaan, mut ei se reppana oo ihan vielä valmis. parempi ku pysyy vielä mamman masussa pari kuukautta. mut ikävä sitä on kamala! ja tää tunne mikä on sitä kohtaan on jotain tosi kummallista. miten voi olla ikävä jotain mitä ei oo koskaan nähnykkään? miten sitä voi rakastaa näin paljon ja sen puolesta kantaa niin suurta huolta? :') Milla herkkänä, voi taivas... ehkä siihen tarvitaan toinen saman kokenu että tajuaa kunnolla mitä tarkotan. Olo on niin onnellinen että melkein sattuu!