Tämän vuoden juhannus.
Olin selvinpäin koko juhannusaaton.
Se ei ollut yhtä perseestä kuin ajattelin sen olevan.
Mökötin ensin jonkin aikaa ja piristyin sitten ja olin iloinen.
Silloin iso osa porukkaa oli jo sammahtanut.
Mutta Tiina jatkoi menoa niinkuin Duracell-pupu.
Altti oli maailman ihanin juhannusheila.
Ja on.
Kohta lähdetään Ruuhimäelle.
Kiitos Tiina loistavista bileistä joissa jopa minä viihdyin ihan selvinpäinkin.
Kiitos myös muille mukaville, paikalla olleille ihmisille.
Nyt metsään on mun mieli, kauas kaupungin valosta.
Hyvää juhannuspäivää. Muistakaa että tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä, ajakaahan hiljempaa.
<3