IRC-Galleria

Minä sitten rakastan uusia pieniä rottiani.

Voiko suloisempia sotkujalkoja ollakkaan kuin minun Olavilla?
Ollappa aina yhtä pieniä ja suloisia ja vikkeliä ja pehmoisia

Oli aika vanhan mennä, manan majoille matkustaa.

25.9.2008 vajosi Alpo ikiuneen.


2/2006 - 25.9.2008

Taas on tullut aika heittää hyvästit yhdelle rakkaista pienokaisistani

Arttu 12.6.1994 - 27.8.2008

Minun reipas pikku veteraani, sydänten valloittaja, haisuli, kiero kuin mikä ja aina niin ihana ja komea koirien koira Arttu on siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

Artun vei pitkittynyt sairaus vatsassa. Oli päässyt jo kovin huonoon kuntoon, eikä noin vanhaa olisi enää hoitaa voinutkaan. En ollut mukana viimeisellä matkallasi, mutta ei tarvitse kuin sulkea silmät ja olet jälleen elävänä mielessäni. Hei hei pikku paappa.


Kuten siskoni asian ilmaisi Arttu tepsuttelee nyt rauhallisin mielin siellä jossain ajan tuolla puolen.

Kornia tai ei, seuraava rottani tulee sitten saamaan nimekseen Arttu rakkaan kasvukumppanini mukaan, sopii nimi sitten hänelle tai ei.

Veijareista vasemalla.

Tänään tuli aika heittää hyvästit rakkahalle pienoiselle rottapoika Onnille. Onnin vei kroonistunut hengitystieinfektio, todennäköisesti myco. Kuukauden hoidettiin infektiota pistoksin, mutta ne tehosivat vain sen hetkistä kuntoa ylläpitäen. Pian hoidon lopettamisen jälkeen alkoi elinvoima hiipua ja oli edessä raskas päätös viimeisestä matkasta.

Näinkin pieni hetki ihmisen elämässä on ainakin minulle niin merkityksellinen, että isot itkuthan sitä piti päästää jo akuuttiin mentäessä ja koko reilun puolituntisen toimeenpitee ajan. Minun sinnikäs poika, millään et meinannut nukahtaa, jotta olisi voinut viimeisen piikin antaa. Kiipesit syliin nukkumaan, en unohda sinua koskaan.

Enää ei ole vaikea olla, lepää rauhassa pikkuinen

Onni 10/2006 - 22.82008

I can see you walk with sorrow, I can see it in your eyes
And I know you fear this moment like me, I can see it in your smile

And no longer bids the morning to go with the thunder
I can see you're lost and falling, I can see you're all alone

I can see you walk with sorrow my dove and sorrow walks alone

(lake of tears: the organ)

Rölli tuumasi kerran:

"Ihmiset ovat muutenkin merkillistä joukkoa. Jotkut käyvät sotia keskenään, vaikka se on selvästi epäterveellistä toimintaa."

Kun kesäisinä öinä ei meinaa unta saada, tekisi mieli todeta seuraavaa...

Tuo tuima Pimeän peikko
tunsi auringon tulevan
Lapin tunturin laelle
keralla keväjän uuden.

Mietti murha mielessänsä:
"Minä auringon tapankin,
surmannen valonkin suuren
yön pyhän nimessä yhden,
sydän yöni synkeimmän."

Peikot päivyttä vihaavat.


Kai tähän voi vielä todeta, että en minä kesää vihaa, ja valoisat päivät on ihania..Mutta onhan se niin että "Röllin täytyy olla tuhma"

...Kuului ääni kuolon yöstä,
puun alta, petäjän alta,
korven louhien lomasta;
"elon huoli huomisesta,
mana mennyttä manaapi."

Tuo oli Kouta kolkko miesi,
tunsi kaiken tietävänsä,
astui rotkohin Rutimon,
kulki kuolon porraspuita
niinkuin pitkän pilven lonka,
niinkuin jäisen kosken kopru;
ei hän taakse katsahtanut,
katsoi kohden Kalman usta,
ei hän kilvan kiirehtänyt,
astui askel askeleelta,
kun oli tuima Tuonen kulku,

elo kuoloa kovempi.

Tänään sain kuulla että rakkahin Ilpo on viimein päässyt maan multiin.

Ilpo matkasi siskoni mukana jäätelöboksissa lapsuuden kotiini, sillä halusin ensimmäiselle rottaselleni haudan sieltä minne muutkin rakkaat on laitettu. Ilpoa ei kuitenkaan voitu heti kaivaa multiin, sillä maa oli liian märkää. Nyt on kuitenkin pieni haudattu tyrnipensaan kupeeseen ja pensas on nimetty sympaattisesti Ilpoksi. Toivon Ilpolle pitkää ikää.

Hei hei vielä kerran pikkuinen.