IRC-Galleria

Koneeseen kadonnutta
Ei voi takaisin saada.
Kulutettu, käytetty
Ruokkimaan ympyrää.

Luotettu ehkä liikaa
Siihen, että aika korjaa.
Se, minkä vuoksi nähtiin
Niin kovin paljon vaivaa,

Että hajalle saatiin
Se, mikä kauniiksi tarkoitettiin.

Kipu kuolee huutamalla
Alastomana lattialla.
Miten kauan sitä kestää?
Ei, sitä ei voi tietää.
Keneen sattuu ja kuinka paljon?
Siitä kysymys enää tässä kai on,
Kun on saavuttu siihen pisteeseen,
Ettei mikään ole varmaa.

Maailman pisimmät tunnit,
Niiden otteeseen jää kiinni.
Niitä kantaa loppuun asti,
Vaikka itse ei aina huomaa.

Millainen on se taivas,
Jota ei löydetty koskaan?
Olen kuullut paljon siitä,
Osan jopa omasta suustani.

Voi niin pitkälle jaksaa,
Kun itsellensä vakuuttaa.

Joku meistä on onneton.
Palanut, mutta tunnoton.
Katuva, mutta uskoton.
Enemmän kuin rauhaton.

Periaate on ehdoton,
Perustelu on aukoton,
Yhtälö ehkä mahdoton.
Miten niin muka armoton?

Miten niin muka armoton?

Kipu kuolee huutamalla
Alastomana lattialla.
Vaan miten kauan sitä kestää?
Ei, sitä ei voi tietää.


Apulanta

Mun koirani on pönttö.

Jokunen viikko sitten käytin sitä yöllä juoksemassa vapaana..Tämä kaheli pysähtyy kesken juoksun ihmettelemään niin kovin kirkkaasti paistavaa kuuta.

Muksut on rakentanu ostarin lähelle lumiukon. Voi pojat että sille pitikin sitten murista sydämellisesti. Kamala, epäilyttävä lumiukko.

Juuri äskettäin iltapissalla piti tietysti yrittää torttua vääntää niin mahdottomaan paikkaan ku tällä lumimäärällä on mahdollista (löysi jopa metrin korkuisen kasan aurattua lunta). On se pirun kumma sitten kun ei tahdo onnistua. Mutta ei, hankeen ei voi köntsätä kun sehän ei tunnu kivalta kun tassut uppoaa "kinokseen". Riemulla odottelen kevättä, silloin pitää etsiä se vihonviimeisin lumipläntti ja siihen vääntää, oli se sitten vaikka postimerkin kokoinen.. Moisella tarkkuudella voisi kuvitella, että tuo saattaisi oppia vaikka pöntölle.

Tähän kaikkeen rakkini voisi kysyä: Ai niinku TÄH??