IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

Netin ihmeellisestä maailmastaMaanantai 12.05.2008 21:45

Minulla on vastuuntunnoton koira. Se on musta labbis, paitsi että musta se on vaan toisesta päästä. Toisesta päästä se kirjoitetaan k:lla, enkä nyt tarkoita sitä päätä missä on häntä. Hankintapäätöksen jälkeen leuhkin naapureille, että minulle tulee noutaja. ? Niinhän meille kaikille joskus? ne vastasivat.

Olen minä sitä kouluttanutkin. Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti. Iloisesti häntä heiluen se tulee tervehtimään kaikkia kuntourheilun ystäviä. Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä, rähmälläni. Hyvin suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan paikalta tapaamisemme jälkeen. Kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna. Haluavat tavata toistekin. Moni on huutanut: ? te kuulette minusta vielä!? Mukavaa sakkia.

Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä. Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti. Kerran heitin. Poliisit toivat koiran illalla kotiin. Minä sanoin, että ei olis tarvinnut. Luulivat että lasken leikkiä.

Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet sille lempinimenkin: ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa? Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle idiootille on tehtävä jotain. Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä välin minun koiraani. Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja. Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia pillereitä. Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä. Antoi vielä tassua kiitokseksi. Pitihän minunkin oli yksi maistaa. Viikko meni horroksessa. Lääkitys lopetettiin tehottomana. Ei siitä ollut huumekoiraksi.

Labbikset ovat kovia syömään. Aamiaiseksi se vetäisee pari desiä nappuloita, maksalaatikkoa ja telkkahuoneen sohvan. Koirankasvattajat ovat kovia juomaan. Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista. Kahdeksallasadalla saa hyvät paperit omaavan labbiksen. Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan viitisenkymppiä kuussa. Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen, mutta se osoittautui liian pieneksi koko perheelle.

Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä johtajuus on tärkeässä asemassa. Helpotti. Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein. Mustat labbikset ovat loistavia johtajia. On siinä otuksessa toinenkin hyvä puoli. Se haukkuu vain silloin kun on aihetta, päinvastoin kuin vaimo. Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa. Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti. Eri suuntiin. Koiran kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä.

En oikein uskaltautunut taannoin mukaan keskusteluun lenkkipoluilla häiriköivistä koirista. Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt meidät. Päätin kuitenkin tulla ulos kaapista kun ymmärsin, ettei ongelma ole yksin minun, se on myös niiden joita meidän koira on häiriköinyt. Eiköhän sovita että jokainen hoitaa omat ongelmansa. Heh heh. Sitä paitsi, labbikset kuulemma rauhoittuvat vanhemmiten.

Viiden vuoden päästä meilläpäin voi taas treenailla. Kunto kasvaa levossa. Kennelpiireissä on väläytelty ongelman ratkaisuksi niinkin julmaa asiaa kuin piikin antamista häiriökäyttäytyjille. Minusta se on kohtuuttoman kova rangaistus, sitä paitsi suurin osa lenkkeilijöistä on ihan mukavaa porukkaa. Sawolainen mututiedon kuningas. Kysy mitä vaan, minäkin vastaan ihan mitä vaan...

[Ei aihetta]Perjantai 21.03.2008 14:46


Kuinka monta kertaa on aloitettava alusta, jotta voi päästä eteenpäin?

[Ei aihetta]Sunnuntai 16.03.2008 01:09

Moonspell -Mute


Approach and try to live me backwards
then without looking behind
surviving is somewhat confusing
although I never mind

if only silence could ever talk
how loud will be the voice
of this sincerely yours, violently yours

If only you could crawl by yourself
and release me from all your weight
would I still love you to the point of hate?

Cherish guilt and then juggle with it
that paper Jesus on your bedroom wall
will bleed us to redeem

I want to know how it feels
to proceed without sharing it
your devil disguise is breaking
your face is now so crude
conscious blind and deaf and mute
it is the only way to be just near of you
it is the only way to show myself to you


Moonspell - Can´t be

Can't bee your lover
Can't bee that loveless
Can't bee that healing rope, or anything
Can't bee without you, the one or the other
Can't even bee what you are for me

Can't even bee your final solution
I hope I was your final pollution

Can't bee your motion
Can't bee that frozen
Can't bee those limbs you miss, or everything
Can't bee the apocalypse, one or the other
Can't live your life for you and for me

Can't even bee your final pollution
I wish I was the heartbeat of your destruction

Can't bee like you
Can't bee that hateful
Can't bee that cross to bridge, or just that thing
Can't bee the insect stroke, the distracted love
Don't dare to bee what you are for me

Can't even bee your absolution
I pace at the rhythm of your consumption


[Ei aihetta]Tiistai 11.03.2008 02:27

Koneeseen kadonnutta
Ei voi takaisin saada.
Kulutettu, käytetty
Ruokkimaan ympyrää.

Luotettu ehkä liikaa
Siihen, että aika korjaa.
Se, minkä vuoksi nähtiin
Niin kovin paljon vaivaa,

Että hajalle saatiin
Se, mikä kauniiksi tarkoitettiin.

Kipu kuolee huutamalla
Alastomana lattialla.
Miten kauan sitä kestää?
Ei, sitä ei voi tietää.
Keneen sattuu ja kuinka paljon?
Siitä kysymys enää tässä kai on,
Kun on saavuttu siihen pisteeseen,
Ettei mikään ole varmaa.

Maailman pisimmät tunnit,
Niiden otteeseen jää kiinni.
Niitä kantaa loppuun asti,
Vaikka itse ei aina huomaa.

Millainen on se taivas,
Jota ei löydetty koskaan?
Olen kuullut paljon siitä,
Osan jopa omasta suustani.

Voi niin pitkälle jaksaa,
Kun itsellensä vakuuttaa.

Joku meistä on onneton.
Palanut, mutta tunnoton.
Katuva, mutta uskoton.
Enemmän kuin rauhaton.

Periaate on ehdoton,
Perustelu on aukoton,
Yhtälö ehkä mahdoton.
Miten niin muka armoton?

Miten niin muka armoton?

Kipu kuolee huutamalla
Alastomana lattialla.
Vaan miten kauan sitä kestää?
Ei, sitä ei voi tietää.


Apulanta

Törppö rakkiKeskiviikko 20.02.2008 01:48

Mun koirani on pönttö.

Jokunen viikko sitten käytin sitä yöllä juoksemassa vapaana..Tämä kaheli pysähtyy kesken juoksun ihmettelemään niin kovin kirkkaasti paistavaa kuuta.

Muksut on rakentanu ostarin lähelle lumiukon. Voi pojat että sille pitikin sitten murista sydämellisesti. Kamala, epäilyttävä lumiukko.

Juuri äskettäin iltapissalla piti tietysti yrittää torttua vääntää niin mahdottomaan paikkaan ku tällä lumimäärällä on mahdollista (löysi jopa metrin korkuisen kasan aurattua lunta). On se pirun kumma sitten kun ei tahdo onnistua. Mutta ei, hankeen ei voi köntsätä kun sehän ei tunnu kivalta kun tassut uppoaa "kinokseen". Riemulla odottelen kevättä, silloin pitää etsiä se vihonviimeisin lumipläntti ja siihen vääntää, oli se sitten vaikka postimerkin kokoinen.. Moisella tarkkuudella voisi kuvitella, että tuo saattaisi oppia vaikka pöntölle.

Tähän kaikkeen rakkini voisi kysyä: Ai niinku TÄH??
- Vanhemmat »