IRC-Galleria

Poika istui ikkunalla,
piti silmiään kiinni, ei tahtonut nähdä totuutta.
Kämmenet nyrkissä,
rystyset jo puutuneina loi hän toiveen taivaaseen.
"Yksin en jäädä tahdo, päästä mut kotiin ikuiseen"
lausui sanat, avasi silmät, ei hymyillyt, ei itkenyt,
ei enää tuntenut kipua eilisestä.
Nukkui unessa kauniissa lumihiutaleiden laskeutuessa sydämmen päälle peittäen sen.

Hahmon päälle tippui pisaroita, jota tyttö vuodatti kipeästi kaivaten,
ei arvannut hän, ei kukaan, kuinka poika vihasikaan itseään.
Tytön sydän murtui, palaset jäätyi ja jäivät kiinni maahan, tyttö painoi luomensa tiukasti kiinni, jotta kukaan ei olisi nähnyt tuskan määrää.
Myöhemmin tytön sydän lopetti rakastamisen maailmaa kohtaan, ja viha vei vallan.

Poika katseli ylhäältä, huomaten jonkun välittäneen.
Katuen rukoili elämää tytölle, rakkautta hänelle.
Siipiensä suojaan tytön otti,
joka yö ja päivä häntä lohdutti.
Antoi voimaa huomiseen, iloa päivään joka ikiseen.
Rakastui tyttöön, unohti välin ja sortui, siipensä menetti, onnen hävitti.

Tyttö muisti joskus hymyilleen, enemmän kyllä itkeneen, toivo oli jo melkein hiipunut, kunnes joku oli hänet hetkeksi pelastanut. Melkein uskoi tyttö tuo huomiseen, jätti jälkensä menneisyyten. Kuitenkin tuo kaikki katosi, jonnekkin vain tytön sisältä hävisi.
Ei jaksanut silta enää tyttöä kannattaa, vaan jokeen antoi tytön tipahtaa. Kyyneleiden sekaan, veteen sakeaan päätti nukahtaa, pahalta maailmalta silmät pelastaa.

Jäi muistot pojalle ja tytölle, tuntemattomasta rakkaudesta. sielujen taivas nyt kosketti heitä. Vihdoin yhdessä, muttei enää tässä maailmassa.