- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
kun taakseen kääntää
väsynyt pään
voi kuulla vielä kaiun
äänensä haamun
missä vipeltää loinen
sieluaan saastuttaa
joku puri poikki
punaista lankaa
ei enää ole ohjaksia
on vain syöksykierre
silti sydän vahva
takoo inhohimoa
haaveilit hänen sylistään
vaikka koit liikaa
tunsit harmaan arjen
tiesit aamuvalon liikkeet
paikansit hiljaa tutut varjot
nurkissaan katoamassa
aikana jona olisit lähtenyt
taaksesi olisi jäänyt vastuu
et olisi itkenyt mitään
luulit ettei sinuun tehoaisi
muistelisit vain pimeyttä
öistä toraa peiton alta
purot repivät paljaaksi maan
yhtälailla sinä olit alaston
kädessä väräjävä sydän
puhalsit kämmenelle lämpöä
rakkaus jätti sinut itkemään
eteisen lattialle kuollutta
yksinään et jaksa huutaa
pettävälle ruumiillesi
suru sairastuttaa mielen
viha syövyttää pinnan alta
sisältä uutta kuolemaa
routaisille reiteillesi
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Hieman kaikkea.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
[maanikko]