IRC-Galleria

Hohhoi.. Ego sitten muutti mökkiin mun ja Kissan kaveriksi tiistaina... ihan kiva naperohan tuo on, vaikka mulla jo nyt tulee kusien ja paskojen siivoomista korvistakin :P
Ikävä on Petoa. En tiärä miksi, mutta siitä lähtien kun tuo tenava on mun elämää terrorisoinu niin mä oon kaivannu koko ajan vaan enemmän ja enemmän Petskiä.. Koko ajan on siitäkin vaikiampi ja vaikiampi puhua kun ei tiärä, että koska räjähtää itkemään..
Sitä mä en tosiaan kyllä kadu, että mä Egon hain... siltikään mä vaan en voi lakata ajattelemasta sitä, että miksi mun pitää taas opettaa tuallaasta kersaa?! Justiinhan mä sain Perosta semmosen, että se oli loistava!
Ja sitten mä mietin sitä Petosen vipaa päivää.. se seisoo meirän kotona takapihalla talon vieres varjos ja kattoo ku mä kaivoin sille hautaa... olisin voinu vetää senkin hetken paremmin... olis voinu istua sen kans siälä varjos ja vaikka vaan silitellä...
perkele..
Ja huono omatunto on siitä, että mä Lapsen lopetin.. vaikka ei siinä kai voinu enää mitään niin silti mä en voi olla ajattelematta, että teinkö mä ny varmasti kaikki mitä vaan pystyy.
Kaikki siitä koko ajan muistuttaa... Mun ja sen tänne piti muuttaa. Siitä tulikin mieleeni, että kyllä mä joskus viime heinäkuun kieppeis mietiin, että muutanko sittenkään tänne, kun en mä halunnu tänne ilman Petoa. Muutin kuitenkin, ihan hyvältä tää on tähän asti tuntunu, ei oo ollu koti-ikävää...
Kaunein on poissa.
Peto-lapsi, äiskällä on ikävä.