Pitää nyt pitkästä aikaa yrittää kirjottaa jotain, mutta eipä tästäkään taida mitään tulla..
Kaikki taas ahistaa ja masentaa.. Päällepäin kaikki on kyllä ihan ok, mutta omat ajatukset meinaa hajottaa pään.. Onnellinen olen kyllä, mutten iloinen.. Suru vie voiton koko ajan.. Jimmy palaa väkisin mieleen jatkuvasti.. Ikävä on kova, miks sun piti lähtee? <3
Kyllä tää tästä helpottaa, tiedän sen.. On vaan vaikeeta olla, ko ei osaa/halua puhua ja sitte muut ihmettelee, ko oon koko ajan vaan omissa maailmoissani enkä pysty keskittymään mihinkään. Mikään ei jaksais kiinnostaa, mutta pitää vaan yrittää skarpata ja pitää homma kasassa.. ihan vaan ihteni ja muiden takia.. asioilla on tapana järjestyä.
Jepsistä, tulin käymään tässä naapurikämpässä.. Hillitöntä urheilua, kuntoki meinas loppuu kesken kaiken ja matkaa on huikeet kymmenen metriä varmaanki. :D mutta oli pakko päästä nettiin. Pitäs kait pikkuhiljaa hiihtää takas omalle kämpälle, ei vaan jaksais.. Selekäki on muutes taas vaihteeks tosi kipeenä, mutta enpä tuota taida lääkäriin nyt viihtiä mennä.. En mä kuitenkaan halua syödä niitä kökkökakka lääkkeitä.
Joo.. pitää ihtenne ihmisinä tai jotai.. tehkää kaikkee hyödyllistä, minkä minä jätän tekemättä.