maalaan mustaa mustalle,
yhtä jälkeä jättämättä.
sinäkin vaivut menneisyyteeni,
aivan yhtä huomaamatta.
niin, se ei tee edes kipeää.
itse asiassa nautin siitä.
yhtä kauniisti kun joutsen nousee siivilleen,
minä kohotan katseeni kohti aurinkoa.
uskon tulevaan, uskon tähän hetkeen.
myötäsi menetin uskon ihmisiin.
mieleni on märkä,
ei se kastunut suihkun johdosta.
mieleni on sairas,
ei syöpä levinnyt lääkkeiden puutteesta
jalkani ovat turrat,
taakseni jäänyt kilometrejä.
juoksinko liian lujaa,
juoksinko pelkäämättä ?
peiliin katsoessa mielipuolinen nauru yhtyy
säveleeni, hiljaiseen mutta silti niin
kovaan. juuri nyt nauran sinulle.