Olen tyttö jostain maailman kolkasta,
en tiedä täyttyykö siellä päivä valolla ja yö onko se peitossa tähtien.
Tyttö jostain muualta, jonnekin muualle. Mistä, minne ?
Löytyykö maailmasta kolkkaa missä kynttilän liekki ei ikinä lopettaisi palamistaan,
löytyykö kolkkaa jossa kyynelillä olisi parantava merkitys ?
Ei ole tuntunut tehoavan, ei itku eikä parku.
Sade piiskaa kasvojani lohduttomalla tahdilla, pidän siitä.
Tiedätkö sinä miksi ? Voin kertoa sinulle.
Se on aidointa mitä syksyssä voi kokea. Aidointa mitä minä koen.
Niin, tunteet, suksikaa vittuun !
Tahdon vain tanssia kanssa sateen ja pitää rimpsuhametta.
Keijjukaisunelmia.
Kliseitä, kuluneita sanontoja, rakkaus.
En edes tahdo ajatella koko asiaa. Miksi siis ajattelen.
Ajattelen, siis elän.. vai miten se menikään ?
Tahdotko harmoniaa, vai tahdotko homoseksuaaleille oikeuden mennä naimisiin kirkossa ?
Päätä itse. Mutta älä ole varma siitä, että kumpikaan vaihtoehdoista toteutuisi.
Nehän on ihmisistä riippuvaisia.