IRC-Galleria

..mm, joo-o en todellakaan oo niitä ihmisiä, jotka kestää jättämistä toisensa jälkeen ja se vittu myös tuntuu mun olemukssa hyvin paljon..
en ole se ihminen, joka osaisi edes eteenpäin katsoa. hyvä, kun edes olen elossa.. vaikka tulipa duunissakin oltua hyvin poissa oleva.. inhoan sitä kun pitää aina vääntää tekohymy naamalleni ihan kuin mua ei saatana sattuisi..ihan kun en itkisi, mutta sisällä mun sydän (jota ei ole) itkee verta valuen ja vikatkin sielun rippeen toivot on kadonneet..kuten sanoin mua ei lohdutukset auta, eikä mua saa nostettua valoon mitenkään..olen vikaa palaani myöten revitty keho, sydän ja sielu kautta mieli..kaikki on kuollutta mun ympärilläni..kun kohtaan jonkun joka ei tiedä surustani/tuskastani luon sen saman paskan tekohymyn ja sisältäpäin olen vain tyhjä keho täynnä sirpaleita joita en edes itsekkään voi nähdä..inhoan itseäni muutenkin tässä naisen kehossa ja suhde tilanteissa..olen vain heikko, en kestä sitä..no ihan kuin kukaan sitä ei kestäisi, mutta sen tuskan keskellä en näe muita kuin itseni..joten mitä enään voi tehdä, kun en itsekkään edes jaksa yrittää..minulla sentään oli ihminen, jonka vuoksi mä halusin yrittää kovin..mutta ei se pieninkin toivo hajosi monen saatananmoisen päreiksi..