IRC-Galleria

*huokaus* ...tunnen oloni liian eksyyneksi taas ja toisalta myös sekavaksi. minulla on kova halu tutustua ihmisiin, mutta ekan kerran tunnen oloni sellaiseksi vaikka koitan täältä yksinäisyydestäni kömpiä tipun silti aina vain pohjaan ja esim. en osannut otaksua yhtä uutta ihmistä joka tuli ja puhui minulle, olin hyvin iloinen, koska nykyään ei kukaan edes pahemmin puhukkaan mesessä minulle. vaikka olen hakenut asioihini jopa ammatillista apua, niin tuntuu että jokin on edelleen pielessä kuten tämän uuden tuttavuuden kohdalla huomasin että yritin olla liikaakin "yliymmärtäväinen", ei se ollut tarkoitukseni. tuntui lähes pahalta vain lopulta, oloni tuntuu syyliseltä kun sanoin liiankin "tietäväisenä" mukamas mistä olisi kyse, mutta ei en tiedä edes mistä on kyse joten en voinnut tätä henkilöä ymmärtää. tuntuu pahalta se, että tällä ihmisellä saattaa mennä vielä huonommin kuin minulla itselläni tai no mistä voin tietää, kun en edes tunne häntä, mutta nyt niin sanottu jo hyvän päivän tuttu ihminen ja olisi mukava tutustua häneen, vaikka pelkään lähestyä ihmistä, koska huomasin että jokin puhe tavassani on väärää tai en tiedä. en halua loukata kuitenkaan ketään, kun ei minullakaan elämän tilanne ole mikään "kukkia kukoistava", vaikka niin voisi ihmiset joistain asioistani päätellä, mutta ei olette väärässä. välillä on sellainen olo, että voisin tehdä pahaa vain siksi ettei monikaan ihminen oikeasti tunnu välittävän minusta. tuntuu kuin väliin olisi tullut aina paha aura josta ei pääse lävitse. enkä tiedä miten voisin päästä eroon tästä pahasta aurasta joka tuntuu olevan kuin kirous ylläni. tämä uusi tuttavuus, niin tahtoisin silti oppia tuntemaan hänet, vaikka tunnen oloni heikoksi tai huonoksi etten tiedä mitä puhuisin hänelle etten sanoisi mitään enään väärin... okei, nyt alan kuulostamaan siltä kun haluaisin olla liikakin varovainen, mutta ei ihmistä voi tunteakkaan niin sen takia tulee automaattisesti hieman varovainen olo, kun jos ei tiedä mikä toisella on elämän taustana ja mitä tämä on kokenut. ihan näin yleisestikin kaikista ihmisistä ei tiedä koskaan.
mutta elämä on arvaamatonta ja sokeatakin ..... toivoen että vielä joskus se valo loistaisi paremmin.