IRC-Galleria

Siitä ei ollut kauankaan aikaa, kun oli Town of Feariin syntynyt nuori poika.
Tämän kohtaloa ei tiedetty taikka tietäjä osannut kertoa mitä pojan tulevaisuus tuli olemaan.
Syystä ja toisestakin moni ei lähestynyt poikaa koskaan ja tämä oli yksin kylässä keräten monesti moiteittavia katseita itseäänsä päin. Poika ei välittänyt, mitä ihmiset ja muut olennot ajattelivat hänestä. Hän päätti vain ottaa vastuun itsestään ja käydä muiden tavoin Fear lukiota.

Niin, nimeni on siis Virus Devils, olen 17 vuotias nuorukainen käyden lukion 3-luokkaa. En omista niin sanottuja ystäviä taikka kavereita, mutta oli minulla yksi henkilö jonka kanssa hengailtiin välitunnit ja välillä lukio ajan ulkopuolella. Hän oli Daxter ja monesti hänen seurassaan oli hänen siskonsa 4-Suffer. Itse en ollut kovin moksiskaan näiden seurasta, vaikka muut oppilaat monesti katselivat ilkkuvin ilmein meitä päin. Tämä luultavammin johtui minusta, koska olin ollut aina yksin ja kulkennut koti matkat yksin, kunnes nämä sisarukset ilmestyivät niin sanotusti elämän kuvaani. Olin omalla tavallani tyytyväinen tähän, mutta joskus päässä pyöri ajatus, että aiheutin harmia näille kahdelle ollen näiden seurassa taikka että he olivat minun seurassani. Daxterilla oli tapana vain tokaista, ettei nämä välittäneet myöskään mitä muut ajattelevat kun ovat seurassani tai missä tahansa he itsekin liikkuivat. Se oli kieltämättä aika hämmästyttävää ja sai minut hämilleen, kun en ollut tottunut kovin sosiaaliseen elämän kuvaan taikka siihen että oltiin ulkona kavereiden kanssa ja keskusteltiin asiaoista ikään keskenämme. "Hei Virus, mitä sä kuhnit siellä? tule jo!", Daxter heiluttaa kättään jo ollen aika kaukana minusta ja olimme matkalla heidän kotiinsa. Se hermostutti minua laajalti, en koskaan ollut kenenkään luona kylässä taikka tavannut kenenkään vanhempia. Oma pelkoni oli tietenkin se, että näiden vanhemmat eivät minua katsoisi kovin hyvällä. Mutta mene nyt ja tiedä sitä sitten, kun sitä ei ole vielä kokenut ikinä. "Joo", kuittasin vastauksena Daxterille ja juoksin perään. Kävelimme jonkun aikaa joen vartta pitkin ja siitä ison sillan yli jonka jälkeen näkyi hieman kartanoa muistuttava talo, mutta ei ollut ihan varakasta kuntaa. Silti joka tapauksessa se oli sitä keski luokkaa, no eihän sitä voinnut verrata omaan hieman ränsistyneeseen asuntola huoneeseen jossa itse asun, joten minulle kaikki näyttää lähes varakaiden asunnoilta jos se oli suinkaan isompi kun omani ja niin monesti olikin. Daxter kaiveli taskustaan avainta ja avasi koti oven. "Käy peremälle vain, Virus", tämä sanoi vieraan varaisesti ja astuin sitten sisään katsellen ympärilleni. Pian jo saatoin kuullakin kuinka 4-Suffer juoksi yläkerrasta alas eteiseen suoraan luokseni ja halasi minua. "Eh..tuota..", koitin sanoa jotain hieman vaivaantuneena ja koittaa hellävaraisesti työntää tätä irti itsestäni. Tiesin sen, että 4-Suffer oli rakastunut minuun ja muuta sellaista mitä teini tytöltä voi odottaa tälläisen kylmä pää kovis nuorukaisen ulkonäöltä ja tyyliltä. 4-Suffer oli meitä alemmalla luokalla, mutta samassa lukiossa jotenka en voinnut välttyä tämän halauksilta pahemmin koskaan. Daxter käveli keittiöön kaapille ottaen mehua ja ottaen lasillisen myös minullekin valmiiksi. Sitten yläkerrasta käveli nuorekas ja tyylikäs nainen, tämä oli heidän äitinsä Melissa. Heidän isänsä oli kuollut vuosia sitten ja siksi ei heilläkään varakkaan näköisestä talostaan huolimatta varaa ollut äärinmäisyyksiin, mutta Melissa piti minua jo tietämättäni poikanaan. "No, mutta päivää, olen Melissa. 4-Sufferin ja Daxterin äiti. Olet varmaan Virus, josta tyttäreni kovasti on puhunut?", Melissa katsoo minuun hymyillen ja nyökkään vastaen:"kyllä, Virus Devils, mukava tutustua neiti Melissa."
Daxter tulee lasin kanssa ojentaen sen minulle ja kiitän tätä juoden sitten mehun.
Vien lasin tiskialtaaseen ja laitan sen likoomaan täyttäen sen vedellä.

Myöhemmin Daxterin huoneessa teemme läksyjä yhdessä, tosin omasta läksyn teostani ei meinaa tulla mitään, kun 4-Suffer kiehnää kimpussani. Teen pienenlaisen väistö liikkeen ja tämä kaatuu lattialle. Katson vain tyynesti tätä koittaen sitten tehdä läksyjäni loppuun.
"No niin, valmista. Haluatko jäädä yöksi meille, Virus?", Daxter katsoo minuun kysyen.
"E..en voi, mulla on tekemistä kotona joten taidankin lähteä tästä näin", pakkaan kirjani laukkuun ja lähden samalla sisarusten katseet jäävät jälkeeni ja menen alas laittamaan kenkiäni jalkaan. "Oh, joko sinä lähdet, Virus?", Melissa tulee olo huoneesta eteiseen katsomaan. "Kyllä, on hieman kotiaskareita tuossa, joten menen nyt. Oli oikein mukava tavata teidät. Näkemiin.", kummarran kohteliaasti ja poistun sitten ovesta ulos, Oven mennen kiinni sitten perässäni ja suuntaan kohti asuntolaa, jossa asun.

Viimein saapuessani asuntolalle, näen muutto auton ja jonkun uuden tytön seisovan aivan huoneeni viereisellä ovella näyttäen muuttomiehille tietä, jotta nämä saavat tytön tavarat paikoilleen. "Oikein mukavaa päivän jatkoa teille, neiti", miehet sanovat lähtiessään autolle.
Katselen tyttöä jonkin kävely matkan päästä. "H-hei ..", tyttö huomaa minut kävellen luokseni tervehtien. "Mm..Hei, sä oot kai uus naapuri?", katson tyttöön tyyneesti ja rapsuttaen päätäni hieman. "Kyllä, nimeni Jenny Roselee. Oletteko te Devils?", Jenny katselee minuun hymyillen.
Nyökkään myöntyvästi. "Olen Virus Devils, erittäin mukava tutustua, neiti Roselee", sanon kohteliaan äänen sävyyn. "Suotta hienostelet, sano vain Jenny." tyttö naurahtaa luoden taas sen kauniin hymyn kasvoilleen ja tunnen vain, miten sydämmeni tykyttää mielettömästi ja posket hieman punottaen.