IRC-Galleria

tää on vähän jääny.
vaik kukaan ei näit lukis ni ainaki piti pitää ittelleni päiväkirjaa.
EI TOIMI!
mut juu sanottakoon että mul oli tänään vatsa kipee niinku tossa viimeset 2,4 viikkoo on jo kiemurrellu.
mul on varmaan kasvain.
hei.
en angstaa.
piste

lämpimät päivät täyttävät jo kaksi kuukautta..

TÄTÄ LISÄÄ!

jou, 17,12 vuotias ja uus vuos tulossa. niin vähän ja paljon samaan aikaan 8).
muistan ku pikkutyttönä meil oli serkku kylässä(iso-vanha-viisas-serkku siis) ja me mentiin läheisen koulun pihalle kattoo rakettien ammuntaa. sit laskettiin liukumäkee pikkusiskon kaa ja minä kokeilunhaluisena törkkäsin kieleni metallitankoon (se liukumäen yläpuolella oleva, mistä otetaan käsillä vauhtia) ja siinä mä sitten olin kieli kiinni tangossa. se joka ajattelee kaksmielisesti ni saa hävetä! en kyllä muista miten lopuks kävi.. kuinka kipee kieli oli ku se piti irroottaa mut en ehk haluukaa muistaa.
nyt on ohi ja on ollu jo jonku aikaa uudet vuodet poissa vanhempien silmistä, mut ei oo kyllä tullu tökittyykää kieltä enää jäisiin rautoihin x)
huomenna ihan sekasin toivottavasti(tai no aika varmasti) ja hyvä alku uudelle vuodelle!
uudenvuodenlupausta en kyl ajatellu tehä, koska se ei kuitenkaan toimis/pitäis.

JÄRISYTTÄVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE IHANILLE TUTUILLE ja silleen.. hyvä alku se on kuitenki 8)

sipsi-hyi! -kommentti ei varsinaisesti ole sipsi-hyi! -kommentti, sillä nautin (huom. imperfektissä) sipsestä. en ole vaan syönyt niitä vuoteen joten en enää kaipaa niitä ja siitä inhokohtaus. ihno syntyy siitä että alkaa kuvitella sitä makua suuhun joka joskus oli niin ihanaa ja maistuvaa, mutta nyt se tuntuu enemmän karhealta, suolaiselta ja rasvaiselta suussa. rasvanhan pitäisi ja tyydyttääkin mieltä sen vaikutuksesta aivoihin, mutta tässä tapauksessa, ajatus että ahmii kokonaisen paussillisen parunalastuja alkaa kuvottamaan.
siitä olisi itsekuri kaukana :/

vielä yksi kokemus. viimejouluna söin varmasti kolme kertaa enemmän joulutorttuja kuin siskoni ja siitä alkoi varsinaisesti tämä tapani, jota muut kutsuvat ja luulevat laihdutuskidutusihmetyskuuriksi, koska en enää kestänyt mässäilyäni. tänä jouluna maistoin yhden joulutortun sillä se näytti niin herkulliselta. se oli maistuva ja riitti aivan hyvin. jos en olisi keksinyt tätä hyvää tapaa itsehillintään, olisin varmasti ahminut ainakin viisi saman päivän aikana ja seuraavan saman verran.. jäljellejääneet vielä kolmantena päivänä.
onneksi siis todella onneksi en enää tee niin 8)

ps. en ole sairas enkä syömishäiriöinen.. ruoka maittaa hyvin enkä voisi koskaan luopua siitä :)
pitsa on sitten asia erikseen, mitä ei voi lisätä mihinkään rajoituksiin.. sitä söydään juuri sillloin kun tekee mieli ja sillä hyvä.. eihän kukaan ole täydellinen hallitsija.

mä rupesin syömään kaverin tekemii joulukeksei ja kurkkuu rupes kutittaa.. onko sit jotain allergiaa tai sit en oo enää immuuni suklaalle ku ei oo tullu syötyy periaattees vuoteen..
(henkinen) paha olo jatku ja päätin vielä maistaa jotain tryffelii.. mut sit en enää pystyny niellä sitä. johtuuko liiasta pahasta olosta vai varottavasta merkistä.
nyt mä en oikeestikaa syö enää ikinä mitään muuta herkkuu ku jätskii joka kiltisti jäädyttää ajatukset ja pam, pahaolo häipyy..
suosittelen melkein vuoden kokemuksella että jätski on ainoo tehokas herkku ja ainoo tarpeellinen. siinä yhdistyy kaikki herkkujen maut (paitsi suolasten, mut niit nyt ei ainakaan tarvii.. sipsi-hyi!) ja on taatusti tervein muoto. maitoallergisille mehujäätä!
parin viikon "herkkupaaston"(ehkä kiduttava mutta nautinnollinen paasto) jälkeen sokeri on jo niin hyvin poistunut elimistöstäsi ettet enää kaipaa sellaisia tyydytyksiä, jota karkit ym antaisivat.
tästä eteenpäin hyvä olosi tulee siitä, että osaat vastustaa kiusauksia ja pidät itseäsi hallinnassa.
(kokeiltu mutta ei pakollinen vaihe: kuukausien tai paremmin 0,5vuoden kuluttua voit maistaa haarukallisen vaikka sacher-kakkua, joka joskus oli jotain mitä ei voinut vastustaa. tämän haarukallisen turvin jaksaa yllättävän kauan taas pysyä tavoitteessa: ei herkkuja enää ikinä-uusi elämäntapa, joka ei tapa. pitää vain mustaa ettei rupea liian usein ahmimaan noita haarukallisia tai lusikallisia, koska siitä ei ole enää hyötyä. oikeasti tollainen pienikin maistiainen on niin suuri kun on ollut ilman herkkua pitkän aikaa, että se vastaa orgasmitasoa. jos söisi aina ja aina vaan lakkaamatta herkkuja ja mässyjä niin sen vaikutus keskushermostoon ei tuota niin hyvää tyydytystä kuin harvoin ja hyvin nautittu harkittu haarukallinen. suosittelen!)

tämä ei ole laihdutusohje(vaikka sellaisenakin kävisi) eikä terveysohje(vaikka sitäkin on) vaan nautinto/tyydytysohje, jonka avulla pääsee taivaaseen(vaikka ei uskoisikaan jumalaan(pienellä, koska en usko).

huh.

onnea yrittäjille, kääntyjille sekä ymmärtäväisille.
ja muistakaa ettette tee tätä muiden hyväksi vaan itsenne.

oikeestaan mä en enää välitä et kenen luu ja mikä paikka ja millanen erehdys. ei sitä kuitenkaa voi enää hävetä lisää tai aiheuttaa enempää sisäistä tuskaa ni pitää ryhtyy lohduttelee itteään. ja varsinki jos toinen on antanu siihen oikein muhevan luvan.

(ei tarviikaan ymmärtää.. kunhan päästelin sisäisiä höyryjä)

oikeestaan lonkkaluut on ihan kivoja ku ne paistaa sairaanloisesti ihon alta ja sattuu ku niitten päällä makaa koska ne uppoo toisen läskeihin ja kaukaisiin luihin, mahaan. pitää vähän operoida erästä, että mä saavutan taas tasapainon.
neuvo: älä ikinä erehdy lonkista.

mä hakkaan kaikkien lonkkaluut pannulla lyttyyn ni ei tarvii enää hävetä!

vihdoin koneella.. onki tullu puuhittuu kaikkee muuta :P

erittäin mahtavat jälkitoivotukset: JOULUJA KAIKILLE!

K aisa,
A inutkertaisen
I hastunut
S ipuli
A ivastelee rakkaudesta

<3

J aakon
A inutlaatuista
A ikaa
K äyttänyt
K uukaudenpäivät
O nnesta tirskuen