IRC-Galleria

Hiljaisuuden kumoaa tietokoneeni hiljainen,mutta samalla hyvinkin ärsyttävä humina. Kello lähentelee aamuyö kolmea. Huoneeni jokainen digitaalinen kello näyttää eri aikaa ,heitto ei tosin ole kuin minuutin,kaks. Minun olisi pitänyt katkaista tietokoneeni hiljainen, mutta samalla ärsyttävä humina jo useita tunteja sitten. Olen edelleen valveilla. Ulkolämpömittarimme lukema näyttää 19,8 astetta. Pakkanen on kiristynyt. Tunnin sisällä maa on jälleen muuttunut valkoisesta, ..valkoisemmaksi. Huomenna (oikeastaan tänään) astun junaan ja lähden kohti jotain "ei niin valkoista" kaupunkia. Maa on väritön ,ihmisvirta on väritön ,kaikki on väritöntä. Mutta tuolla värittömässä kaupungissa on ne rakkaimmat, tai ainakin joskus oli.<3 Ja nuo rakkaimmat eivät koskaan ole värittömiä. Vaan silloin kuin mielesi on väritön he koittavat parhaansa mukaan maalata maailmasi ja ajatuksesi värillisiksi. He ovat kuin vesivärejä. Jokainen omana itsenään erin värisiä. Ja jos yksi väri puuttu, maalaus ei valmistu. Näin ollen tarvitset heistä ihan jokaista ,että saat väritettyä kuvan valmiiksi. Oikeastaan he värittävät sen puolestasi. Ja ellei maalauksessa ole värejä ,ei ole maalaustakaan. Ellei ole ystäviä ,ei ole mitään. He ovat väripilkkuja "ei niin valkoisessa" kaupungissa. Ja juuri nyt tarvitsen uuden värityksen, sillä ..kuva alkaa haalistua. Valmistuukohan kuva koskaan ? Tarvitaanko aina vain uusia värejä?

kaikille jotka ovat pensselillä sutineet minua. työnne ei aina välttämättä näy.
mutta lupaan että jokainen pensselin veto on minuun jäljen jättänyt.
ja ilman sinun pensselin vetoa en olisi se mitä olen tänä päivänä.

Rakkaudella taideteos jota ei kai koskaan voi tarpeeksi väreillä pilata.<3