IRC-Galleria

"Eilen vielä halusin kivuta tähtiin ,tänään minulle riittäisi että ylettäisin kurkottamaan edes vaatehuoneeni ylimmälle hyllylle" -Niko6.

"Tänään haluaisin kokeilla olla palomies, huomenna voisin olla vaikka ..öö eläinlääkäriä" -Niko8.

"Huomenna haluan maailmanrauhaa. Tänään voisin kokeilla keksiä lääkkeen syöpään" -Niko10.

"Ensi kuussa opettelen säästämään viikkorahani, sitä ennen voisin kokeilla tienata viikkorahani jotenkin" -Niko12.

"Tänään haluan tota! Huomenna voisinkin olla ilman. Ylihuomenna sit tota!" -Niko18.

Haluan. En halua. Oishan se ihan ok. Kyllä kai se kelpaa. No ei oo muutakaan. Ok, ihan Ok.
Istun iltaa ystävieni kanssa, illan mittaan puhe kääntyy tulevaisuuteen.
"Lukion jälkeen jatkan lääkkikseen, siinä välissä pidän välivuoden ja oon faijan firmassa duunissa. Valmistuttuani lääkkiksestä meinaan hakeutua ulkomaille töihin. Olen löytäny niin mielenkiintoisia paikkoja missä haluan työskennellä." -Jenni19.10vuoden suunnitelmat.

"Entä sä Niko?" -Jenni 19. kysyy ja katsoo hymyilevin suin minuun päin.

Mitä teen? Vaihdan keskustelun sujuvasti ..öö,huomiseen päivään? Mitä vastata. Enhän minä itse edes tiedä missä olen huomenna, saatika sitten vuoden päästä.
Herää kysymys "Osaanko vastata tuohon kysymykseen koskaan?" ,entä ellei minua varten ole mitään. Entä jos ei ole mitään pysyvää mitä haluan ? Olenko silloin poikkeava ?

Hetken hiljaisuuden jälkeen päätän olla sivuttamatta kysymyksen ja vastata ..

"Jenni, älä ole typerä! Olen vasta 19. Ei tässä iässä tarvitse vielä tietää mitä tulevaisuudessa meinaa."

ps. "En opi koskaan lukemaan" -Niko5vuotias. (kuukausi,kaksi kuukautta)
"Onko äiti maailmassa muka ihmisiä jotka ei osaa lukea?" -Niko5 1/2vuotias.

Näen vain hieman vaivaa. Kyllä se tulevaisuus jossain kohtaan minua vastaan tulee.