Keho on mielen koti. Mieli voi lentää minne vain,milloin vain, mutta se palaa aina samaan paikkaan. Mielelle ei ole rajoituksia, keho ei sitä rajoita, mutta onnea rajoittaa. Jos vain voisi haaveilla olisi ihminen onnellinen. Ei, ihminen palaa lopulta todellisuuteen, näkemään olonsa ja ilmenevän muotonsa. Muiden arvostelu murentaa onnea...
Kaikki, mistä meitä arvostellaan, on yhteisön luomia säntöjä ja normeja.
Jaa siinä olikin pieni mielen purkaminen piitkästä aikaa.