IRC-Galleria

Mietin täs ku aurinkoa otin, että kuinka hankalaa on löytää tasapainoinen suhde missä olis täysin onnellinen ja sais vain olla oma sekopää itsensä. Tai onko sellainen mahdollista. Välillä musta tuntuu, että toivon ihmisen olevan liikaa samanlainen kuin itse olen ja se nyt vain ei ole mahdollista:D Toisaalta taas mietin liikaa miksi joku suhde ei voi jonkun kanssa toimia; en sinänsä etsi ihmisestä vikoja vaan miksi tämä suhde ei sovi juuri minulle.

Miksi mietin tälläistä? Siksi, että olen tavannut tämän kevään/kesän aikan todella paljon uusia ihmisiä ja käynyt muutamilla treffeillä. Aina on ollut mukavaa mutta toisaalta aina paljastuu jokin asia mikä vaivaa mieltäni liikaa; yleensä se on jokin luonteenpiirre. Ja kysymys ei ole tässä siitä, että tämä luonteenpiirre olisi haitaksi vaan se, että ajattelen heti, että tämä ihminen ei kestä sitten tiettyjä luonteenpiirteitä minussa joten homma ei voi vain toimia..

Yksi ongelma, että yleensä ihastun liian herkästi ja toivon jotain mitä ei olekaan. Joten taas tulee karvaita pettymyskiä. Ehkä siinä on jotain hyvää, että minusta on tullut varovaisempi ennen kuin ryntään suhteeseen. Nyt kun ajattelee niin toisaalta hyvä, että etsin niitä vikoja:D Toisaalta vois hypätä vaan tuntemattomaan, tehdä vaan aloite jos tapaa jonkun kivan ja katsoo mitä tulee.. kesähän on riskinottojen aikaa...