IRC-Galleria

näiden laulujen myötä mä valvoa sain,
monta raskasta yötä kuin kulkuri vain,
laulut uusiksi vaihtui,
mut kulkuni ei,
turhat haaveilut haihtui,
ne vuodet jo vei,

laulettu laulu ja valvottu yö,
se on laulajan testamentti,
särkynyt ääni ja päättynyt työ,
se on laulajan testamentti

halki metsien kuljin,
ja nukkuvan maan,
joskus hetkeksi suljin,
mä silmäni vaan,
riemu toisien työnä,
mä kulkea sain,
viinan synkkänä yönä,
vain seuraksi hain

laulettu laulu ja valvottu yö,
se on laulajan testamentti,
särkynyt ääni ja päättynyt työ,
se on laulajan testamentti

kaikki lauluni lähteet,
mä sielusta saan,
mutta palkaksi tähteet,
saan pelkätpä vaan,
sydän rytminä aina,
mun lauluissa soi,
joka laulu on laina,
sen sieluni loi

laulettu laulu ja valvottu yö,
se on laulajan testamentti,
särkynyt ääni ja päättynyt työ,
se on laulajan testamentti

Ryyppään itseni hengiltä!

Siellä mistä minä olen kotoisin,
Sinne tuli Beatles ja Pikitie,
Koko Maailma meni sekaisin,
Mä kitaralla jytää soitin totta vie,
Sitten tuli vielä se töllötin,
Kaikki silloin availivat silmiään,
Muualla kaikki oli paremmin,
Niin Pikitietä pitkin tultiin etelään,

Hongat oli korkeita ja suoria,
Sieltä mistä minä olen kotoisin,
Me oltiin ensimmäisiä nuoria,
Kun ne keksivät rockin ja nauhurin,

Siellä mistä minä olen kotoisin,
Sinne tuli Salama ja Juhannus,
Koko Maailma meni sekaisin,
Musta tuli runoilija hutilus,
Sitten lähti joukostamme Helismaa,
Kai Viita lähti samoihin aikoihin,
Minä siinä opettelin kummatkin,
Vieläkin he elämäämme vaikuttaa,

Hongat oli korkeita ja suoria,
Sieltä mistä minä olen kotoisin,
Me oltiin ensimmäisiä nuoria,
Kun ne keksivät rockin ja nauhurin,

Siellä mistä me ollaan kotoisin,
Vältyttiin paljolta huolelta,
Kaikki oli poikia naapurin,
Jotkut kannaksen toiselta puolelta,
Kaikki oli kokolailla köyhempää,
Silti meillä elettiinpä ennenkin,
Oppikouluun oli monta pyrkijää,
Oman kohtaloni itse mä valitsin,

Hongat oli korkeita ja suoria,
Sieltä mistä minä olen kotoisin,
Me oltiin ensimmäisiä nuoria,
Kun ne keksivät rockin ja nauhurin,

We´d haven't wants before,
I won´t say no more,
Yeah yeah yeah.

Kova känni... auto lunariin... hyvin menee

Jo aamu nousee, taivas punertuu,
pois tuskan viitan hartioilta viskaan.
Paikkaa vaihtaa aurinko ja kuu.

"Ja taas yö iskee hampaat niskaan."

"Mä seuraan suuntaa kirkkaan johtotähden,
pyörät pyörii, päivät vierähtää.
Ei tärkeää se ole, mä miksi lähden,
on tärkeää vain se mä miks en jää,
mä miks en jää. Juu uu uuu."

"Mä olen kukka jonka kylmä katse raiskaa,
ja minun toiveet kaikki valuu hiekkaan.
Ja sateet tulee ja minut maahan paiskaa,
en miekkaan tartu ja silti hukun miekkaan,
hukun miekkaan."

"Juu uu uuu."

Voi teitä joista alkaa kuolemamme.
Voi teitä joita vapaus kahlitsee.
Kengät hankaa meidän jalkojamme.

"Ja huutaa suut ja sanat säröilee.
Ja bensa loppuu valtatiellä Loimaan.
Ja sohlberi taas pilveen piiloutuu.
Jää rokki auton radiosta soimaan.
Ja tyhjään nurkkaan huutaa mykkä suu.
Huutaa mykkä suu uuuu,
mä miks en jää, ooo mä miks en jää."

Mä ajassa oudosti liidän,
Tää untako on vaiko ei?
Mä paikasta paikkaan näin kiidän
Ja varjoni tunne mua ei.

Oli mäntyjen tuoksut ja juhannusyö
Ja äitini lempeä niin;
Oli suolainen ilma ja tähtien vyö;
Ne hetkessä pois pyyhittiin...

Mä sammaliin sirkuksen laitan
Ja kaarnasta teen mitä vaan.
Mä pahvista leijani taitan;
Sen pilviin mä nousemaan saan...

Mä teen lumilinnan ja aamulla nään:
Joku maahan sen kaatanut on!
Nyt ennalta aavistaa voin joka sään,
Talvet syksyiksi muuttuneet on.

Tää kaipuuni menneeseen aikaan
Mua piiskaa ja kasvoille lyö.
En uskoa tahtoisi taikaan,
Josta muistuttaa vain joku yö...

Unet kummalliset minut menneisiin vie,
Monet kasvoni peilistä nään;
Jossain kaukana kulkee se kultainen tie,
Jota pysty en ymmärtämään...

Voin puristaa sormeni nyrkkiin,
Myös lyödä ja murskata voin!
Nyt törmäilen sääntöihin jyrkkiin,
Yhä harvemmin hymyillä voin.

Oi, missä on polkuni, missä on tie,
Jonka reunalta mustikat hain?
Nyt en enää naapuriin piirakkaa vie -
Maxi-Market on naapurinain.