Eilen mentiin päivystävälle eläinlääkärille. Syynä hammasongelmat, raukka kun oli lopettanut syömisen. Painokin oli yht'äkkiä melko reilusti pudonnut alaspäin, joten apua olin äkkiä saatava. Tätä edeltävänä päivänä alotettiin pakkoruokinta ruiskulla (oltaisiin menty lääkäriinkin, muttei saatu aikaa sille päivälle).
Noh, sillä oli (aivan kuten oltiin arveltu) hammaspiikkejä. Niiden seurauksena toiseen poskeen oli tullut haava, joka oli tulehtunut. Ei ollut kovin kivaa katseltavaa, vertakin tuli vähän. Hyvä ettei itku jo tuossa vaiheessa päässyt, kun ajatteli mitenkä kivulias se on. Nuo piikit oli siis uusiutuneet, kaksi kertaa aiemmin niitä on tässä vähän reilun puolen vuoden sisällä ollut, muttei noin pahoja. Mukavan nopeesti oli nää viimeisimmät menny noin pahaksi. :s Saatiin viikon antibioottikuuri, ja vielä ennen heräämistä pistettiin kipulääkettä. Haava paranisi 4-5 päivässä, ja pakkoruokintaa olisi jatkettava.
Kotona alettiin sitten heräilemään ja syötiinkin vähän. Noin tunnin välein syötettiin pieniä määriä ruiskulla. Kun se oli sitten ihan kunnolla herännyt, jotenkin Vili ei ollut ihan normaali. Aiemmista nukutuksista herättyään kunnolla se oli virkeä oma itsensä. Nyt se oli aika väsähtänyt, lepäili paljon. Seurustelulta ja paijailulta ei tietenkään voinut välttyä, siitä kun kovasti tykkää :) <3
Yöllä sitten kun viimeisen kerran yritettiin ruokkia sitä, huomattiin että Vili oli aika velton oloinen. Silloin kyllä pääsi itku, sillä tiesin mitä tuleman piti. Lopulta, pikkuhiljaa se lakkasi hengittämästä. Siihen se nukahti, Roopen syliin. Koko yönä ei sitten nukuttu, kun ei yhtään nukuttanut.
Osattiinkin odottaa tätä. Vilillä oli jo sen verran ikää, että se ei ehkä kestäisi nukutusta. Tämä olisi tapahtunut jokatapauksessa ennemmin tai myöhemmin, sillä nuo hammaspiikit tahtoo uusiutua. Ei enää tarvitse kärsiä niistä. Sillä on nyt hyvä olla :) Ikävä on tietysti kova <3
