IRC-Galleria

Kuka kuivais kyyneleet ja
johdattais pois pimeydestä?
Kuka keräisi sirpaleet ja
kokoaisi elämäksi?
Kuka antaisi rohkeutta
kohdata maailman?
Kuka ymmärtäisi ja
antaisi elämän siivet?
KUKA


Sinulle,
joka kuljet yksinäsi pimeydessä,
talsit varpailleni
tai huudat apua,
joka karttelet seuraa
joka rakastat tekoasi,
joka haurain käsin
yrität pitää elämästäsi kiinni
ja kuunnella sydäntäsi,
joka unelmiasi kasvatat,
joka itseäsi ruoskit.
sinulle tahdon näyttää
perhosen kukan keskellä.
Sillä on paperinrosoiset
siivet selässä.

Te ootte matoja
tungette mun
sisimpääni möyrimään,
etsitte kipeimmät
asiat ja ulvotte ne
ympäriinsä kuin kuulle.

Useimmat luomukset
särkyvät.
Tämä vain haihtui.
Haihtui tomuksi
taivaanrantaan,
saavuttamattomiin.
Ja minä jäin yksin
kolkolle, sateiselle kadulle.
Varjoihin,
kuun kelmeään valoon.

Viimeinkin
valonsäde katoaa
taivaanrannan taa,
yksinäinen keijukainen
katsoo kyyneleisin
silmin sen perään.
Kääntyy sitten pimeään
siivenrippeet käsissään.

Kuka tietää,
mikä on askelten määrä
ajasta ikuisuuteen?
Kuka jää laskemaan,
kun kenkä napsahtaa asfaltilla
aina uudelleen?
Ikuisuuteen on pitkä matka,
jos sen reitti kulkee oman käden kautta.
Missä on, mikä on:
kukaan ei ole palannut kertomaan.
Katkeruus, väsymys masennus:
Aineksia saada syy matkustaa.
Kyynelistä helmiä, väsymyksestä samettia:
Masennuksesta pahin jälki jää.
Pelko tukahduttaa,
suru uuvuttaa:
koeta silti jaksaa.
Matkalippu ikuisuuteen liikaa maksaa.