Menneisyyttä
Jokainen sana, jonka sanoit poltteli ihollani
Minä olin kaivannut niin paljon ääntäsi
Sitä, kuinka kuiskasit korvaani kauniita
sanoja, viettelit mieleni mukaan leikkiisi, joka veisi
meidät taivaisiin
Luoja miten olinkaan ikävöinyt sitä
Joskus sinä lähdit sanomatta sanaakaan, katosit vain
Silloin taivas itki kanssani, suri kohtaloani
Sitä, kuinka jouduin olemaan yksin
Jokainen päivä istuin taloni portailla, katselin ruusupensasta
portinpielessä ja kohotin katseeni jokaisen kuulemani askeleen
takia
Vain siksi, että ikävöin sinua
Silloin, kun ikävä painoi päälleni tummana varjona, mietin
karheita taiteilijan sormiasi, suloista, hieman sekaisin oleva hiuspehkoasi
ja käheää ääntäsi, sekä niitä vihreitä silmiäsi, joihin olin
ensisilmäyksellä rakastunut
Tapasi puhutella minua, oli ihan omaa luokkaansa
Äänesi suuteli korviani, sormesi tanssahtelivat ihollani ja saivat
minut ekstaasiin
Öisin saatoi herättää minut vain sanoaksesi rakastavasi minua
Maksaisin mitä tahansa, että saisin nuo yöt takaisin
Että saisin taas tuntea
sormesi ihollani, henkäyksesi kasvoillani
Mutta en voi
Se on menneisyyttä
Sinä olet menneisyyttä
******************************************************
Tuska
Mitä pitäis tehä, ku tietää
kulkevansa vielä tätä tietä,
vain alamäkee, ei näy turvaa
Joku musta tekee ihan turhan,
vieläkö tätä tuskaa kaatuu niskaan
Pitääkö viel pelätä saavansa turpaan,
itsensä mustelmilta ja itkee turhaan
Milloin saan lopun tähän,
isoon tuskaan?
*******************************
Kätketty
Maalaus tuo, jota tuijotan iltaisin
punainen verenkarvaisin
värein miljoonin taivaalleni kirjailtu on
sitä tuhannet valopisteet tähdittää
mutta sieluni, ken arvaisi väriä sen
oonko onneton vai onnellinen
sen peittää kuori ihmisen