Meillä tuli vuosi santun kanssa täyteen nytten pääsiäisenä :) voi sitä reppanaa minkä löysin ulkokarsinasta kun töihin menin ekaa kertaa. Ei mistään suunnalta komea ja onnettoman näkönen,ei syöny edes.
Aloin työpäivän jälkeeki käymään ruuokkimassa ruunaa ja lenkillä sillä omalla ajallani,ikinä ei oltu ratsastettu,mutta ei hää mittää sanonu ja tykkäs. Äkkiä alkoi mieli parantua hepalla ja ruoka haluki palasi. Kyselin ostaa omistajalta poikaa,muttei myynyt :( No tuli äitien päivä ja hankoside meni,lähdettiin klinikalle heposen kans ja todettiin että hyvällä hoidolla saa jalan vielä. :) kysyin ja tinkasin rahat kädessä että joko nyt myy mulle ruunan ja lopulta sain myöntävän vastauksen :DDD
Ikinä ei mikään hevonen niin ole kolahtanu sydämmeen kun tämä pieni onneton heponen,yhtään päivää en kadu enkä ikinä luovu ruunastani.
Kesä meni jalkaa hoidellesa ja ratsailla,tähdättiin syksyksi radalle jos jalka kestää eikä reagoinu mitenkään. treenasin pelkästään selästä pitkiä maasto lenkkejä ja uitiin. Syksyllä sitten mentiin raveihin ja kolmansia yli puolen vuen tauon jälkeen voltti aika 16.1 :) paransi hieman! sitten mentiin forssaan muistaakseni ja oltii kakkosia,hävittiin karvan verran voittajalle,ruunaa yritettii ostaakkin hyvään hintaan,mutta en kaveristani luovu! :)
sen jälkeen meni vielä 2 starttia hyvin,nin Santtu alkoi itte kertomaan ettei halunnu enään juosta. syynä saattoi olla seki että oli virus puhkeamassa,vaasassa ei tahtonut juosta ollenkaan. Silloin pääti että nyt riittää :) siirrytään ratsun oppiin,on hän sen jo ansainnut ja tienannut uusia varusteita.
Nyt santtu elelee pihatossa,maastoillaan paljon pitkiä lenkkejä :) pieniä esteitä hypitään ja paljon laukka harjoituksia. Santtu tuntuu nauttivan uudesta ammatistaan,ollaan "tukkaki" leikattu ratsun malliin.