Nykyään tykkään käydä katsomassa vanhoja tuttuja galleriassa ja lukea heidän blogia. Tämä kaikki vain siksi, koska tahdon nähdä, miten säälittäviä he ovat. Tyhmät, säälittävät ja naurettavat ihmiset, joita joskus pidin läheisinä ovat nyt vain jokin turha tahra paperissa, musteroisku vaatteessa... Ovat kuin olisivat täydellisiä, mutta silti tykkään nauraa heille, kun näen heidät. En itsekkään ole täydellinen. Päinvastoin, olen kuin ihmisen ja hirviön risteytys. Mutta eikös hirviöt elä niin? Ne satuttavat muita, koska nauttivat siitä. <3 Ovat itse niin säälittäviä, että parantavat oloaan muiden tuskalla. Kyllä ihmiset tietävät, ketkä ovat minulle jotakin ja ketkä eivät. Mutta älkää kuvitelko, että olisitte jotain niin voimakasta kuin ystävä. Hirviöille tuo sana on niin liikaa ja se kaikuu huoneessa valheena. Säälittävät ihmiset... odotan innolla, että kuolette ja kun niin tapahtuu, tulen hautajaisiinne ja nauran arkun vieressä hokien sääliä... Sillä säälittävät ihmiset ovat niin säälittäviä, että heitä täytyy sääliä... Sääli on sairautta... <3