Sä aikaas tuhlaat vaan
et mua saa koskaan kokonaan.
Mun sydän on villi ja vapaa,
mun ei tarvi kysyy sulta lupaa.
Suutut jos ei olla yhdessä aina
ja bileissä perjantaina
juttelin jonkun toisen kaa
ja sun päässä naksahtaa.
Kateellisuus vallan saa
ja rakkaus katoaa.
Aamuyöllä ikkunasta
katsot kun mä tulen vasta
kotiin aamuviiden aikaan
ja mitä se taas aikaan saikaan.
Hiljaa istut, tölläät vaan,
kirous sut valtaan saa.
Katseessas nään inhon, vihan
huutos kuuluu yli pihan:
"Vitun lutka, petätsä mua!?"
Sä alat vasta innostua.
Viattomasta jutusta käännät,
uskottomuus väitteet väännät.
Ja et usko vaikka selitän
naurahtaen käännän pään.
Silmät leiskuen tuut mua kohti
mikä vittu taas tähänkin johti.
Aamulla herään lattialta,
tai oikeestaan pöydän alta.
Sä oot sammunu parvekkeelle,
nousen yksin aamuteelle.
Mustelmat poskia kivistää,
elämä pöydän alle jää...