IRC-Galleria

Maailma on täynnä
vihaa ja väkivaltaa.
Missä on rakkaus?
On totta,
ettei rakkautta ole
unohdettu.
Niin moni rakastaa itseään



Sä suutelit
mulle uuden aamun.
Herätit aurinkoon,
pois siitä painajaisesta,
jota itkin joka yö.
Näytit miltä tuntuu,
kun joku välittää, "rakastaa".
Nämä kyyneleet, joita nyt itken,
ovat muistoja sinusta.
Ne ovat täynnä ikävää
ja kaipuuta








Odontan soittoa sinulta,
vaikka tiedän ettet soita.
Et minulle.
Nostat kyllä luurin
muttet painele enää
samoja numeroita.
Ne ovat vaihtuneet.
Luurin toisessa päässä
oleva ääni on vaihtunut.
Minä en enää vastaa.
Sieltä vastaa joku toinen.
Joku uusi.
Joku joka vie kaiken aikasi,
niin ettet enää muista minua.
Mutta älä huoli
minä kyllä muistan sinut.
Nyt ja aina.












Kuulen
kuinka ikävä
jo vaativasti koputtaa oveen.
Mutta vielä en avaa sitä.
"Minä rakastan vielä",
huudan sille.
Avain kilahtaa
ja ikävä raottaa ovea.
Se kävelee taakseni
ja laskee kylmän kätensä olalleni.
Rakkaus lähti,
pakkasi laukkunsa
ja sulki oven.
Uusi huonetoverini
on ikävä,
kylmä ja kalpea.



Rakastan
rakastin.
Välitän
välitin.
Kuin ruoho tuulessa
taipua minun taytyy.
Onko rakkaus ikuista
vai
vieläkö murhe sydämestä löytyy?
Sydämessäni en ole yksin.
Peloissani kuitenkin.
Rakastan,
mutta riittäneekö se?
Säilyneetkö usko,
vai lienekö se kuin aamukaste
auringossa häipyy?