Taas
hait sen pois,
josta välitin.
Jolle
onnea toivoin.
Ja
sydämeni annoin.
Tuuli tuo uutta,
tuuli vie vanhaa.
Tämän
olisin silti halunnut pitää.
Rakentaa hänelle pesän sydämeeni,
pystyttää teräksiset seinät.
Suojella.
Ketään ei voi hautoa,
pitää piilossa.
Polku on pitkä,
se
mutkittelee.
Ei
oikotietä ole onneen.
Viileä tuuli kuivaa kyyneleet.
Mennessään pois,
saapuu hiljaisuus.
En kuule lehtien havinaa,
en
liplatusta veden.
Vain sisäisen
tyhjyyden.