Tah-don lyö-dä, nyrkin seinään.
Ai-na, ai-na, on riitoja vaan.
Mik-si et voi, jo luovuttaa
Anteeksi saat,
sanoisit vaan: "ei huolta huuda vaan, huuda vaan."
Tie-dät kyl-lä, kuinka mut saa.
Kal-pe-ak-si, raivon valtaan.
Oi-sit vain se, jonka pyysin.
Miksi sä muutut, niin kuin, aamu, päivään, ilta, yöhön, maailman lopun.
Tah-dot jät-tää, mut oven taa.
Vaih-taa lu-kot, mutta et saa.
Sillä sä lupasit aina jaksaa,
siksi et saa!