IRC-Galleria

Olipa kerran pieni 5-vuotias tyttö. Tyttö oli söpö ja hänellä oli kauniit vaaleat pitkät laineikkaat hiukset ja timantin vihreät silmät. Eräänä yönä tyttö meni nukkumaan. Kello 12.00 keskiyöllä tyttö heräsi ja näki saman ikäisen pojan seisovan sängyn vieressä. Poika kysyi tytöltä "Näetkö sinä minut?" Tyttö säikähti ja sulki silmänsä ja nukahti. Aamulla tyttö kertoi äidilleen tästä. Äiti ajatteli, että tyttö oli nähnyt painajaista ja sanoi hänelle "Jos poika vielä ilmestyy sano hänelle että, et näe häntä" Tyttö suostui. Joka yö monien vuosien ajan poika kysyi tytöltä "Näetkö sinä minut?" Joka ikinen yö tyttö vastasi "Ei, en näe sinua" Ja poika katosi aina sen jälkeen kun tyttö oli sanonut tuon. Tyttöä ihmetytti, että poika vain näytti aina vanhenevan. Se oli yhtä vanhan näköinen kuin tyttö. Tyttö oli nyt 15-vuotias ja nähnyt 10 vuotta saman pojan joka ikinen yö. Eräänä yönä tyttö päätti rohkaistua. Kun poika tuli ja kysyi "Näetkö sinä minut?" Tyttö vastasi ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen "Kyllä minä näen" Pojan huulille ilmestyi hymy ja poika katosi. Seuraavana päivänä kun tyttö oli menossa kouluun, hän näki pojan. Poika hymyili hänelle ja käveli hänen luokseen. Tytön silmistä alkoi valua kyyneleitä ja he molemmat halasivat. Hetken päästä he suutelivat. Ja poika kuiskasi tytön korvaan "Sinä näet minut vihdoinkin"

---

Tyttö rohkaistui vasta kymmenen vuoden jälkeen ja huolimatta siitä hän sai joka päivä uuden tilaisuuden. Mutta me emme ole yhtä onnekkaita. Kun tapaamme sen "Oikean" emme osaa emmekä uskalla tehdä mitään. Se "Oikea" ei odota meitä kymmentä vuotta niinkuin tuo poika odotti. Meidän täytyy elää hetkessä ja uskaltaa ottaa riski. Se on sen arvoista, minä lupaan. Kopioi tämä päiväkirjaasi minuutin sisällä jos haluat löytää sen "Oikean".