IRC-Galleria

Istun takapenkillä pää polvien välissä, päässä sirittää ja huimaa, en uskalla liikkua. "Milssi, ulos autosta!" 'Joojoo...' "Milssi, nyt ulos autosta haukkaan happee! Eksää syöny mitään?" 'Ei ollu nälkä, teki vaan huonoo' "No niin teki mullaki, mutta pitää syödä, sullon verensokeri ihan pohjalla kun oot valvonu ja näin" Tiina ja kumppanit sitte syöttä mulle jtn banaania bussipysäkillä kello 6 aamulla ja koitan pitää sen sisälläni kun odotellaan Tiinan ja sen serkun linja-autoa joilla niiden oli tarkotus matkata takaisin Tampereelle jos oikein muistan. Saman päivän aikana lueskelin Raamattua, sananlaskuja. Luvun 17 jae 17 Osui silmiini lähes välittömästi ja siihen merkitsin marginaaliin päivämäärän 24.6.2007 ja sydämen, jotta muistaisin aina sen juhannuksen ja Herran järjestämän huolenpidon sekä lähimmäisenrakkauden. Tämä sananlaskujen jae kuuluu: "Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä"

Tohon ajatukseen olis kyllä niin hienoa päättää tää merkintä, mutta yötä on vielä jäljellä ja varmasti ajatuksiakin. Onnee vaan sille joka tämän jutun lukee.

Taas kerran radion soittolista on mukana elämässä. Radio Aallolta tulee Christopher Cross - All Right. Kertosäe kuuluu: "Don't worry - be happy!", elämäviisaus jota olisi ihan mukava noudattaa.

Hyvä muuten seurailla tätä tekstiä. Aiheet on laidasta laitaan, ei siinä mitään, mutta kun kirjoitustyyli on vaihtunut! Aloitetaan asiallisesti ja sitten aletaan kirjoittaa koko ajan enemmän niinkuin puhuukin, kait. Tai mistä tietää jos mun kanssa keskustelu on teille tommosta että alkaa melkein kirjekielisesti ja muokkautuu pikkuhiljaa tamperelaisittain särähtäväksi sekoiluksi.

Nyt rupeaa kyllä selkä huutamaan siihen malliin, että on aika lopettaa tämä kirjoittelu ja mennä vaikka lukemaan. Diana Gabaldon on loistava, by the way. Älkää ihmiset ihmetelkö seukkarilla tai ylipäätään missään jos vaikutan hiukka kärttyisältä, koska meen oikeesti nukkuu vasta iltayhdeksän aikoihin sitten. Kello on nyt 04.20.