Kipua, pelkää en,
siedän sitä tiedän sen.
Mutta kun katson sua,
mä olen tyttö hiljainen.
Kietoa, tahdon sinut
vällyihini nukkumaan,
ettei sulle tulis kylmä
enää milloinkaan.
Nurkkaan tuulilasin kyyneleet,
jääksi muuttuu niin kuin itsestään.
Ohi kiitää pellot pientareet,
ja kylät joissa kohta herätään.
Suru käy, kysymättä lupaa
pöytään istumaan.
Onko meistä toisiamme,
silmiin katsomaan.
Sinä oot, pieni poika
joka oottaa peläten,
jätät mulle pitkän pitkän
pitkän kaipauksen.
Nurkkaan tuulilasin kyyneleet,
jääksi muuttuu niin kuin itsestään.
Ohi kiitää pellot pientareet,
ja kylät joissa kohta herätään.
Nurkkaan tuulilasin kyyneleet,
jääksi muuttuu niin kuin itsestään.
Ohi kiitää pellot pientareet,
tuun pimeästä aamun hämärään.
Kellot tehkää meille aikaa nyt,
kuulkaa meidän pienet hyräilyt.
Rakastan Sua tänään enemmän,
kuin koskaan ennen sen nyt käsitän.