Niin monet kerrat oon
pettäny itseni
Leikkinyt että mä olisin
joku muu
Miksei kukaan tuu
Ja pelasta mua pulasta,
opasta oikeelle kadulle,
estä hukkumasta hulluuteen,
pahuuteen
Kompastun pohjaan, uppoon,
kastun läpimäräks
Ja kun takas astun valon
nään, onko ketään
Jäljellä joka vois anteeksi
antaa mun pienuuden
Jos löytäisin uuden
minuuden
Tai sit ei, anyway...
En mä osaa muuta olla
Vaikka yrittäisin kuinka,
ei se onnistu pakolla
En mä pysty muuksi muuttuu
Vaikka tahtoisin niin
paljon multa voimat puuttuu
Kai mun on elettävä tämän
kanssa
Joka peilikuvasta katsoo
mua takaisin, oon sekaisin
Eksynyt, väsyny, mieti
mun tekoja
Mussa on aivan liian paljon
vikoja
Miksen nää hyvää enää
Mä pelkään, muistan selkää,
jota tuijotin
Kunnes sille totuuden otin
Kenen syy, ettei voi
hyväksyy
Muuta ku valheet, ruma on
kaunista sillon ku sen
pystyy peittämään,
heittämään nurkkaan
Oikee oon, arvoton...
Leikittäiskö hetken aikaa
että mäkin oisin viaton,
täysin liaton
Ja syytön etten koskaan
olisi ollutkaan tahallani
niin julkee
Koitan sulkee silmäni,
kulkee eteenpäin
katselematta sivuille
Ja toisen mä tahtosin
unohtaa, tää tie johtaa
vain alas,
Saa se säteitä menneiltä,
niiltä piloilta, piikani
kiloilta
Miten vois pyyhkii muistot
pois...