IRC-Galleria

Onko se oikein?Ikävöidä sitä aikaa, kun oli onnellinen? Tai kun oli surullinen ja koko maailma oli kaaosta? Ja sitä aikaa, jolloin nuo hetket kulkivat vierekkäin, ihan lähellä?

Mä muistan ku näin sut ekaa kertaa. Siinä pysäkillä. Sillon oli ihan kevät viellä. Aika kylmäkin. Kattosin et "Hitsi mikä poika, mut vähä sillon tyhmät kengät." Sä olit pitkä ja hyvännäkönen ja rakastuin sun hiuksiin. Ne kun oli ihan valkoset. Tai vaaleet ainakin. Mä muistan sen. Aikaa meni ja olin huomannu et sä tuut aina joinakin päivinä samassa bussissa. Ja jäät samalla pysäkillä. Aloin oikeen odottaa niitä päiviä. Jonkun ajan päästä tutustuin yhteen kaveriin, joka tunsi sut. Aloin kyselee susta ja että mikä oot miehiäs. Löysin sun kuvat täältä galleriasta ja miettisin aika kauan uskallanko mitään yhteyttä ottaa. Kokosin itteni ja alettiin sit satunnaisesti juttelee. No tää kaveri seurusteli sun kaverin kans. Sain tietää aika paljon etukäteen. Näin sua kun olin lenkillä. Sä tulit joka kulman takaa ja mietin että missä sä asut ja kuka sä olet. Sitten yks päivä vaihdettiin meset ja toden teolla juteltiin. Vähän ujostutti aina bussissa, kun ei tiennyt pitäiskö sanoo jotain. Oltiin vaan hiljaa. Sitten yks päivä moikkasin sulle, sä punastuit pikkusen, kyllä mä muistan. Vaihdettiin kans numeroita sillon yks ilta, kun olit kuulemma sen kaverin luona ja se asukin tossa ihan vieressä. Sovittiin että nähtäis sparin pihalla. Mä olin ihan että apua. Otin Röllin mukaan ja ekana kattosin että eihän täällä ketään oo.. tulitte sitten siitä kulman takaa ja tää kaveri oli miska. Mä olin ihan et "vau" sä olit nyt siinä. Olisit pitäny Röllii jos oisin käyny kaupas mut en sitte käyny. Vähä vaivaantunei oltii mut sit pyysitte mua Miskalle. Lupasin tulla. Tulin sinne, ja pelasitte korttia. Sinne tuli joku muukin. Villeks osottautus. No sen illan jälkee ei kauheesti nähtykkään. Kunnes alettiin viettää iltoi Miskalla. Sanni,mä,sä ja Miska. Mä tykkäsin siitä. Niistä illoista. Olin kyllä Nicon kanssa,me oltiin seurusteltu aika kauan. Mut olin korviini myöten sun lumoissa. Ja sit yks ilta sanoin Nicolle että jos mulla olis sulle jotain kerrottavaa, niin kuuntelisiksä etkä suuttuis. Sillon mä kerroin. Olin valmis uhraamaan sen suhteen sun takia. Se oli sitä aika sekavaa aikaa mun päässä. En kauheesti ollu hetkessä kiinni. mut siitä olin varma, että haluan sun lähelle. Noh, kesä oli tulossa, eikä mitään töitä. Mainitsin sulle asiasta ja kehotit mua tulee rippelään. Olin eka et no emmä nyt uskalla mennä vaan ja "moi pääsenkö töihin." Mut sitten ku olit saanu koottuu mut ni marssisin yks päivä sinne ja tein niinku sä pyysit. Sain paikan heti ja olin ihan innoissani. En osannu edes arvata mikä kesä siitä tulis. No työt alko. Huomasin pian että se Villekin oli siellä. Sä neuvoit mua ja autoit. se eka päivä oli hassu. Olin ihan hukassa. Soitin sulle ja tulit mun kanssa, vaikka sun työt alko vasta paljon myöhemmin. Autoit mut alkuun siellä ja pääsin pian kiinni siihen paikkaan. Vietettiin paljon aikaa yhdessä. Sä,mä ja koko työporukka. Meist tuli aika tiivis poppoo. Välillä riideltiin ja pinna oli kireellä, mut loppujen lopuks se paikka anto ihan hirveesti. Se yks ilta kuitenki on jääny mun mieleen hyvin. Kun otit mua kädest kiinni ja jäätiin muitten jälkeen. Mä leijuin maan pinnan yläpuolella ja olin sun kanssa samoissa vuoroissa aika paljon. Kyl jokanen tiesi mitä meijän välillä oli. Ne näki sen. oltiin jokapäivä yhdessä, enemmän tai vähemmän. istuttiin iltaa (yötä) rippellä ja laulettiin karaokea ja juteltiin ja saunositte. Aamun noustes kömmittiin kotiin. Eikä aina kotiinkaan. Joskus hengattiin yhdessä läpi yön. Juhannuksena Sannilla. Mä olin niin onnellinen. Susta en tiiä. Kai säki olit? se yks ilta siellä rannalla ku oltiin kaikkien kans. Must se oli aika hieno hetki. Ku käytii uimas. Opittii tuntee toisemme aika hyvin. Ja juteltii paljon. Sitten joku meni vikaan. Mä en tiiä mikä tai miks. Mua oli varotettu. En kuitenkaan kuunnellu. sä teit aika pahasti. Loukkasit tosi syvältä ja kovin. Koska mä välitin. Et ollu oma ittes ja susta ei enää kuulunu niin paljon. Kesäkin oli loppumassa. Ja syksy alko viilentyy. Sillon sain tietää. Sulla oli ollu muita. se oli se ilta ku sul oli niin kova kiire. Muka. Sain tietää sillon. Mä kuule itkin. Tosi paljon. Et ehkä ihan ymmärrä miks, sulle se varmaan oli pelii. Mut uskon et edes hetken sä tunsit jotain oikeesti. Siltä se ainaki vaikutti. vaikka loppupeleissä sä et tuntenu mitään. Mä en tiedä. me ei puhuttu susta. Vaan musta. Sit loppupeleissä. Muistaksä sen illan ku jäin odottaa sua?Mä seisoin tunnin siinä ulkona. Sä painoit pään mun syliin ja sua väsytti. tiedäksä kuin hyvältä musta tuntu sillon? Et varmaan. tai ne hetket ku vetäsit mut omppupuolen koppiin ja salaa pussailtiin. Tulee hyvä mieli ku muistan. Tai se ku lopuks ihan päivän valossa odotit siinä kevarin luona ja kaikki sai nähdä mikä se juttu oli? Mä muistan. Mut sit tosiaan, sä petit mut ja silti mä hölmö olin sussa kiinni. Näin sut toisen kanssa ja se sattus. Paljon. pahinta oli kun et kertonu. Loput pari viikkoo olin töissä niin surullinen. Mä en puhunu sulle, ei ollu syytä ja huomasit sen. Välil menin takahuoneesee ja vaan aloin itkee ku tuntu niin pahalta. ei sitä voi selittää. No työt loppus ja ei nähty tai juteltu pitkiin aikoihin. aina joskus ajattelin mitä sulle kuuluu ja meneekö hyvin. Tuli sitte päättärit. Ne henkilökunnan. Sillon alko taas muisti virkistyy. Ku tulit sinne. Mut se ilta ei ollu merkittävä. Se toinen oli. Kun oltiin kahvilalla. Ja olis pitäny susta sanoo jotain. Mä olin ihan sanaton ku kattosin sua ja sanoin jotain ympäripyöreää. Tuli pahamieli. Tai oikeestaa suru. Ku en voinu sanoo mitään mitä olisin halunnu. Jatkot sitte rippen luona. Se paikka missä vietettii paljon aikaa. Ja sama porukka. Sanoit siinä ylhäällä mulle asian mist häkellyin. ja mietin tarkotitko tosian? mentiin sitte ulos siihe kuistille. Ja samalla hetkellä mä tunsin taas sen kaiken. Ikävä,suru,se kesä ja kaikki mitä olin tuntenu sua kohtaan. Ja sitä paikkaa kohtaan. Ne vaan purkautu. Sun lähellä oli niin hyvä olla. Sä tuoksuitki samalta.Mä en voinu olla muistamatta. Sä sanoit mulle taas jotain mikä oli niin tärkeää. Tärkeitä sanoja. Ja mä luulen että tarkotit niitä. Toivottavasti. Sitten lähdin kotiin. Kun pyörällä ajoin pitkin sitä katua kun olin tullu töihin. Niin miettisin sitä kesää. ja sitä tunnetta. Sitä paikkaa. ja sua. ja mä kaipasin sitä ihän älyttömästi. Näin myöhemmin, kun viime yönä ajattelin. Mä näin unta. Ja mä tunsin taas paljon. Niin voimakkaasti että ei sitä käsitä.


Aikaa on kulunu mutta mieltäni painaa
Ku unohdettii minkä etee yhes nähtii vaivaa
Se on varmaan tää pimeä mikä pistää miettimää
Joskus puoliunessa sun hahmon vieres vielki nään
Koitan halata mut sit katoat ilmaan
Tuuli kuiskailee korviini sun sanoja hiljaa
Makaan tässä missä me niin usein maattiin
Missä suurii suunnitelmiaki usein laattii
Haaveilin hölmöjä ja sie haaveilit mun kanssa
Valon säteet ikkunasta laineili tukassas
Alan raapustaa paperiin muistojani tosi herkkiä
Kirjeeseen johon en koskaan laita postimerkkiä

Kuvittelen että luet sanat hymyillen
Ja mietit mua hetken

Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan
niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi
mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen
vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni
mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes
nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata
mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille (perille)
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle


hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy
mut kaikki sekava lopult' selvänä piirtyy
ei ikin' voinu arvata toiseen että näin kiintyy
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy
vaik' nyt oon onnistunu kai päästämään irti
tunteita sua kohtaan mä tuun ain' säästämään silti
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää
en haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa