On se niin ihmeellistä
kuinka jostain voi pitää
niin paljon.
Kuinka joku voi olla niin
tärkeä.
pelkällä olemassa olollaan
saada hymyilemään.
Kun suljen silmäni, näen
sen hetken.
Hetken, kun olin ensi
kertaa ihan lähelläsi.
Voin tuntea vieläkin ne
lämpimät väreet,
jotka kulkivat sisälläni
silloin.
Jotka kulkevat sisälläni
aina, muistoina.
Vaikka me ollaan koettu
hyviä ja huonoja hetkiä,
tiedän että sä olit
ensimmäinen joka kosketti
mua syvältä.
Pyydän anteeksi kaikista
turhista riidoista,
ilman niitä ei kuitenkaan
oltais opittu
kunnioittamaan toista.
Ollaan käsikädessä
kävelty, kaiverrettu
muistoja meistä.
Mietitty elämän
tarkoitusta, ja itketty
yhdessä.
Nukuttu ihan lähekkäin,
kuunneltu yön hengitystä.
Välillä herään siihen kun
silität mun hiuksia,
tiedät, kuinka paljon
pidän siitä, että joku
koskettaa.
Varsinkin, kun se joku
olet juuri sinä.
Astuit mun maailmaan.
Upotit nimesi sydämeeni.
Piirsit kasvosi syvälle
sisimpääni, syvälle
sieluuni.
Sait mut rakastumaan.